Harkka asiaa

Hellou täällä taas. Toinen viikko on sujunut mukavasti täällä etelän auringon alla, vaikka koko viikkoa ei aurinko paistanutkaan. Pari päivää sato niin paljon, että Brisbanessa ja Gold Coastilla ihan tulvi. Täällä Redlandissa säilyttiin kuitenkin suht kuivina. (Paitsi Iira, joka sadetta uhmaten pyöräili kaatosateessa salille)
Harkassa ollaan tehty niinkin fysioterapeuttisia juttuja kuin pelattu bingoa ja mölkkyä, vierailtu koiran kanssa asukkaita viihdyttämässä sekä istuttu juoruamassa asukkaiden kanssa samalla siemaillen teetä ja kahvia. Ja Iira pääsi asukkaiden kanssa shoppailemaankin. Rankkaa on siis meillä ollu. No joo ollaan me myös päästy fyssareittenkin juttuja tekemään esim. oltu asukkaiden kanssa kuntosalilla ja tehty mm. tasapainoratoja heille ja perjantaina pörrättiin fyssarin perässä. Lisäksi viime viikolla päästiin kuntouttamaan toispuolihalvaantunutta asukasta. Lisää meidän alan hommia on tulossa, ainakin  jos työjärjestykseen on uskominen.
 Ollaan myös törmätty erittäin harvinaiseen sairauteen PSP:hen mikä tarkoittaa progressiivista supranukleaarista halvausta. Se on keskushermostoa rappeuttava sairaus, jonka oireita ovat mm. tahdonalaisten silmänliikkeiden rajoittuminen, asennonhallintaan liittyvät vaikeudet, vartalon ja niskan jäykkyys, puhe- ja nielemisvaikeudet sekä kognitiivisia häiriöitä. Uutta siis opitaan koko ajan.

Paikan kuntosali:

Täällä hoitokodissa on melko tarkka hierarkia, että mitä kukakin saa tehdä ja kuka saa tehä mihinkin asiaan liittyvät päätökset. Vastuu on yleensä pomoilla ja/tai fyssarilla. Esimerkiksi fyssarilla on täällä tosi suuri vastuu. Fysioterapeutti kirjaa jokaisen asukkaan kohdalle, että millasessa kunnossa hän on ja millasta apua tarvitsee päivittäisissä toimissa. Jos fyssari on kirjoittanut, että asukas kävelee itsenäisesti, vaikka tarvitsisi yhden henkilön varmistamaan kävelyä ja jotain sattuu, niin se on fyssarin vastuulla. Fyssari joutuu siitä vastuuseen, koska hän on kirjoittanut, että asukas liikkuu itsenäisesti. Muutenkin fyssarit on täällä paljon arvostetumpia kuin Suomessa ja niillä on myös ilmeisesti melko hyvät palkat. Täälläkin Suomikodissa fyssari käy siis vain kerran viikossa ja antaa fysioterapeutti assistenteille (joita on 2) ohjeita, miten pitäisi kutakin asukasta kuntouttaa. Sama fyssari käy siis useammassa paikassa viikon aikana.

Tästä päästään siihen, että täällä on terapia-allas, jota ei tällä hetkellä saa käyttää, koska on liian suuri riski, että jotain sattuu. Ilmeisesti altaassa pitäisi olla joku erillinen nosturi, jolla asukkaat saisi pois altaasta tarpeen niin vaatiessa. Meistä tuntuu jotenkin turhauttavalta, että täällä on mainio allas, jossa voisi pitää vesijumppaa ja kuntouttaa asukkaita, mutta sitä ei voi käyttää, vaikka olisi 4 ihmistä pelastamassa sitä yhtä ihmistä. Onneksi fyssari toimii omalla vastuullaan täällä ja me saadaan fyssarin kanssa viedä asukkaita altaaseen.

Tällä viikolla ollaan siis päästy toimimaan ihmisten kanssa, jotka asuvat itsenäisemmin tässä suomikodin alueella. He ovat siis suomalaisia vanhuksia, jotka pärjäävät ilman kokoaikaista huolenpitoa.  Heille on kuitenkin järjestetty kerran viikossa toimintaa kerhotiloissa, jossa me siis kuluneella viikolla oltiin.
Hoitokoti on taas jaettu kolmeen siipeen, yhdessä siivessä on kaikki muistisairaat ja huonokuntoisimmat. Kahdessa muussa siivessä on suurimmaksi osaksi hyvin tai vähän huonommin käveleviä asukkaita, jotka saavat kulkea hoitokodin alueella vapaasti tai niin pitkälle kun pääsevät. Täällä toteutuu green care hyvin, sillä asukkaat kulkevat aina ulko kautta syömään ruokasaliin ja muutenkin luonnon äänet ja tuoksut ovat koko ajan heidän aistittavissaan. Asukkaat on siis suomalaisia tälläkin puolella, yhtä lukuunottamatta. Välillä kyllä saa ihan pidätellä naurua, kun muistisairaat sekottavat suomea ja englantia. Yksi hauska tapaus oli, kun eräs asukas kulki käytävällä ja tukki koko kulkuväylän, niin että muut ei päässyt ohi. Hoitaja takaa huusi sitten, että voisiko asukas väistää, niin asukas tokasi että you don't need to get ohitte :D

-Sanna-

In the jungle!

Tervehdys!

Toinen, kerrassaan mahtava viikonloppu Australiassa alkaa olemaan takana päin. Lauantaina köllöttelimme kaikessa rauhassa tässä kotosalla kolmistaan kera opiskelijatoverimme Kristiinan. Sää oli aurinkoinen ja kuuma. Päivällisen jälkeen hurautimme pyörillä tuohon läheiseen ostariin tarkoituksenamme vähän täydentää muonavarastojamme. Löysimme myös paikallisesta urheluliikkeestä meille molemmille uudet hienot Niken lenkkarit ja vielä edullisesti, alle kuudellakympillä.  Illalla katsottiin leffaa ja herkuteltiin hedelmillä ja mansikoilla. Täällä on aivan mielettömän hyvä hedelmävalikoima kaupoissa!

Sunnuntaina yksi Suomikodin työntekijöistä halusi viedä meidät pienelle retkelle. Lähdettiin puolenpäivän jälkeen ajelemaan kohti Mount Tamborinea eli suomeksi tamburiinivuorta. Nimensä vuori on saanut sen takia, että se kuulemma muistuttaa muodoltaan tamburiinia. Ajettiin autolla "huipulle" asti, jossa päästiin kiertelemään sademetsässä. Voi sitä äänen ja tuoksun määrää! Kaikki oli niin vihreää ja vehreää ja sitä riitti silmän kantamattomiin. Tunnelma ei kovin hyvin välity kuvista, mutta kyllä niistä hieman käsitystä saa.

Viidakkokalkkuna :D

Sademetsän jälkeen mentiin vesiputoukselle uimaan. Muutama muukin oli sinne eksynyt ja uimaan pääsyä sai melkein jonottaa. Putous oli suhteellisen korkea noin 20 metriä ja siitä vesi virtasi "altaisiin", joissa sitten ihmiset saivat uida. Vesi oli kyllä suhteellisen kylmää, mutta se virkisti mukavasti muuten niin kuumaa ja hikistä päivää, sillä aurinkohan porotti sunnuntaipäivänäkin täydeltä terältä. Kävelymatka vesiputouksille oli käytännössä pelkkää alamäkeä, joten voitte kuvitella että uinnin tarjoama virkistys oli tipotiessään kun kavuttiin putouksilta takaisin. Onneksi matkanjohtajallamme oli ilmastoitu auto. Sademetsät ja vesiputous sijaitsevat siis molemmat tuolla tamburiinivuorella. Vuorelta pois lähtiessämme nappasimme vielä muutamia kuvia huikeilta näköalapaikoilta.

Tämä matkanjohtajamme eli eräs Suomikodin työntekijöistä on ihan täkäläinen, joten saimme hyvää englannin harjoitusta samalla. Halusimme kovasti nähdä kenguruita, joten hän vei meidät paikkaan jossa tiesi niitä olevan. Siellähän niitä napotti pellolla kymmenittäin ruohoa mutustelemassa. Hauskan näköisiä otuksia kerrassaan. 

Matkamme huipentui Brisbanen kaupungin lähellä sijaitsevaan näköalapaikkaan, jossa oli myös muutama ravintola. Paikasta näkyi upeasti pimenevän kaupungin ylle ja huomasimme myös, että kaupungista toiseen suuntaan salamoi rajusti. Salamoinnista saimmekin hyvää materiaalia videolle. Söimme samalla kun katselimme Brisbanen ilotulitusta Australian kansallispäivän kunniaksi, jota vietetään 26.1 täällä. Hyvää Australian päivää siis! 

-Iira 

Weekend

Viime viikonloppuna tutustuimme lähialueen maisemiin. Lauantaina lähdimme uljailla kulkuneuvoillamme kohti läheistä satamaa tarkoituksenamme päästä Coochiemudlo saarelle. Pyöräilymatka satamaan oli hikinen paahtavassa auringossa. Satamasta pääsimme lautalla saarelle, matka kesti noin 10 minuuttia. Saari oli erittäin pieni ja kiersimme saaren pyörillä ympäri. Saari oli hiekkarantojen ympäröimä ja sisämaa oli metsäinen. Pysähdyimme hetkeksi rannalle uimaan ja ihailemaan maisemia. Merivesi oli ihan lämmintä tai oikeastaan liiankin lämmintä, sillä se ei juuri virkistänyt. Rannalla näimme söpöjä pieniä sinisiä taskurapuja sadoittain, jotka meidät nähdessään kaivautuivat hiekkaan tai kipittivät mereen. Saarella syötiin paikallisessa kioski-kahvilassa hampurilaiset, jotka eivät pahemmin makunystyröitä hivelleet. Päivästä saatiin myös muistoja, nimittäin ihoon. Luultiin, että uitettiin itsemme aurinkorasvassa, mutta esim. kyynärpäät, polvet, jalkapöydät, päänahka ja nenä olivat selkeesti jääneet vähemmälle huomiolle.

Paikallinen rapu

Toinen viikonlopun reissu tehtiin Clevelandiin, johon on tästä matkaa ehkä 7km. Tällä kertaa mentiin suosiolla bussilla. Aina yhtä hämmentävää kun liikenne on vasemman puoleista. Cleveland on suht pieni kaupunki, jossa on satama. Kaupoissa pyörittiin, mutta mitään ihmeellisiä kauppoja siellä ei ollut. Käytiin myös kävellen rannassa, johon mentiin rikkaiden asuinalueen läpi. Alueelle oli tehty kanaaleja, jotta jokaisella olisi oma ranta, jossa pitää venettään ja siitä sitten on helppo lähteä merelle.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mukava ja aika meni nopeasti. Tuntuu muutenkin, että oltais oltu täällä paljon pidempään kuin vaan viikko. Saas nähdä millaiset fiilikset on kolmen kuukauden kuluttua!

Iira ja Sanna

Jumpalla!

Hello!

Viikonlopun aikana tuli hommattua salikortti läheiselle 24/7 salille, joten reenaamaan pääsee nyt vaikka yöllä! Sali oli tosi siisti, ilmastoitu ja muutenkin viihtyisän oloinen.  Ja tietysti mikä tärkeintä, sieltä löytyi aika pitkälti kaikki oleellinen. Harkkapaikassamme on kyllä kuntosali, mutta siellä on lähinnä vain ilmanpainevastuksella toimivia laitteita. Kesän tienoilla hurahdin totaalisesti voimannostoon ja päätin jo tänne lähtiessä, että jäsenyys jollekkin läheiselle salille on hankittava. 

No ei muuta kuin tuumasta toimeen ja salia etsimään. Läheltä löytyikin aika monta vaihtoehtoa. Täällä suositaan näköjään paljon noita saleja, jotka ovat auki 24/7. Salille jonne otin jäsenyyden on matkaa noin kilometrin verran, joka on helppo kulkea pyörällä.  

Jäsenyyden hommaaminen oli melko helppoa, henkilökunta jaksoi kärsivällisesti kuunnella ja keskustella, vaikka hieman takkuisella englannillani kysyin varmaan samat asiat sata kertaa. Salille piti hankkia kulkukortti, joka oli melko arvokas, noin viitisenkymppiä, mutta itse sali maksu on vajaa viisitoista euroa per kuukausi, joten suhteellisen edullista. Mitäpä sitä ei rakkaan harrastuksensa eteen tekisi (tai maksaisi). 

 Jäsenyyttä hankkiessa mielenkiintoista oli se, että minun piti täytellä pitkät selvityksen sairaushistoriasta. He halusivat tietää onko korkeaa verenpainetta, sairastaako diabetesta, allergiaa, astmaa jne. Tällaiseen en ainakaan vielä Suomessa ole kertaakaan tavannut. Tänään kävinkin jo sitten treenailemassa ja kylläpä teki hyvää viikon tauon jälkeen.  Minun lisäksi salilla oli kaksi muuta kanssa treenaajaa, eli rauhassa sai kyllä äheltää. Terveisiä vaan Suomeen valmentajille! ;)

- Iira

Arki

Arkeen alkoi juuri pääsemään kiinni kun onkin jo perjantai ja kolmen päivän vapaat edessä. Tarkoituksena olisi viikonloppuna käydä lähi saarella, joka kantaa nimeä Coochiemudlo sekä tutustumassa Clevelandin kaupunkiin tarkemmin. Kävimme nimittäin eilen pyöräilemässä Clevelandissa meren ja hiekkarannan toivossa, mutta se pyöräily oli kyllä virhe. Eilen oli ensimmäinen oikeasti lämmin eli kuuma päivä ja Cleveland ei ollutkaan niin lähellä kun ajateltiin. Mutta meri me nähtiin, vaikka ei ihan hiekkarannalle asti päästykkään.

Päiviä on varjostanut hieman minun (Sannan) nuha. Elimistölle taisi olla liian suuri ilmastonmuutos tulla pakkasista helteeseen ja siitä hyvästä sain tämän inhottavan olon. Voi myös olla, että ramppaaminen vuoroin sisälle ja ulos on aiheuttanut nuhan, sillä lämpöerot on todella suuria. Sisällä aina palelee ja ulkona paahtuu. Onneks suklaa parantaa mitä vaan :D

Pitäähän sitä paikalliseen ruokakulttuuriin tutustua :D

Kello alkaa lähennellä ilta kahdeksaa ja väsymys jo painaa. Vielä ei siis unirytmiä ole saatu .käännettyä täysin, mutta ei ole kovaa ollut yrityskään. Kerrankin kun herää ennen herätyskelloa ja virkeänä auringonnousun aikaan, niin en valita. Iltasin täällä on hieman tekemisen puutetta, sillä seitsemän aikaan on jo pimeää eikä ulos ole pimeän aikaan asiaa. Pimeällä joku kai nappais meidät tai sitten lepakot tartuttais jotain tauteja, niitä kun on ilmeisesti paljon täällä. Hyvin ollaan ohjetta noudatettu, sillä yhtään lepakkoa ei olla vielä onneks nähty.
Työpäivän jälkeen on sellaset 2,5 tuntia aikaa käydä jossain ja sitten on ruoka, joten yleensä siihen mennessä ollaan takasin kämpällä. Täällä meillä on siis aamupala, lounas ja päivällinen ilmasia tai kuuluu asunnon vuokraan, ei huono siis ollenkaan. Ruoka on täällä ainakin useimmiten suomalaista ja ruuan laadusta ei voi valittaa.
Jaksoin jopa lähteä yks aamu lenkille ihastelemaan Thornlandsin luontoa. Ihmeellisin ja mielenkiintosin asia on tähän asti ollut luonnon ääni. Kun kulkee pienenkin metsäpläntin ohi, niin kuuluu sirinää ja saati sitten jos on metsän ympäröimänä, niin sirinä on niin kova, että korviin sattuu. Ilmeisesti täällä metsäpläntit on koskemattomia ja eläimiä tai hyönteisiä on niin paljon, että sirinä ja surina erottuu kauas.

Aamulenkin satoa:

-Sanna-

G'Day!

Well Hello!

Toinen päivä Ausseissa alkaa olemaan pulkassa. Päivä meni nopeasti harkkapaikassa, käytiin henkilökunnan kanssa läpi tulevaa harjoittelujaksoa ja kaikkia muita käytännön asioita. Täällä Suomikodissa noin 40% työntekijöistä puhuu suomea, joten kanssakäyminen on ollut vaivatonta. Toki ollaan saatu puhua myös paljon englantia, mikä on tietysti aina meille vaan plussaa!

Ajateltiin että voitaisiin hieman selventää teille missäpäin maailmaa me siis ollaan. Idea työharjoittelun suorittamisesta ulkomailla oli suunnitelmissamme jo pitkään ja heti alussa oltiin molemmat melko yksimielisiä siitä, että halutaan juuri Australiaan. Haluttiin molemmat luonnollisesti pakkasta karkuun jonnekkin lämpimään ja Australia tuntui sopivan eksoottiselta, mutta kuitenkin turvalliselta vaihtoehdolta. Koulullamme oli tarjota meille harjoittelupaikkaa Australiasta, täältä Suomikodista. Finlandia Villagessa, eli Suomikodissa asuu noin nelisenkymmentä ikääntynyttä asukasta, joista siis kaikki ovat yhtä lukuunottamatta  suomalaisia. Asukkaiden toimintakyky vaihtelee, mutta suurimmaksi osaksi täällä on melko hyvä kuntoista porukkaa.

Näkymä hoitokodin sisäpihalle

Hoitokodin alueelta

Olemme täällä siis Queenslandin osavaltiossa, jonka pääkaupunki on Australian kolmanneksi suurin kaupunki, Brisbane. Brisbanesta on noin tunnin junamatka harjoittelupaikkaamme Clevelandiin. Harjoittelupaikkamme sijaitsee Thornlandissa, joka on siis "suburb of Cleveland" eli eräänlainen lähiöalue, joka kuuluu  Clevelandiin. Clevelandissa on noin 14 000 asukasta, joten ihan pikkukylästä ei ole kyse. Thornlandista on matkaa Clevelandin keskustaan viitisen kilometriä.

Cleveland sijaitsee aivan rannikon tuntumassa, ja hoitokodin pihaltakin meri näkyy, kun oikein varpailla seisoen kurottelee katsoa. Queenslandin osavaltion alueella on subtrooppinen ilmasto, eli ilma on melko kosteaa. Osavaltion alueella on myös Great Barrier Reef, eli suuri valliriutta, joka on nimensä mukaan maailman suurin koralliriutta ja kuuluu Unescon maailmanperintö luetteloon.

Siinä hieman infoa meidän olinpaikasta ja lähialueista! Nyt unille mars, jetlag painaa vielä ja silmäpussit saa jo melkein heitettyä olan taakse. :D

p.s Täällä on pyöräilykypärän käyttö pakollista, muuten tulee sakot. Way to go!

- Iira & Sanna

Varo koaloja ja kenguruja!

Here we are!

Perillä siis viimein. Matka oli pitkä, mutta meni yllättävän kivuttomasti ja vähillä harhareissuilla. Viimeisellä lennolla jäi kyllä pari tai ehkä enemmänkin sydämenlyöntejä välistä, kun kapteeni yhtäkkiä ilmoitti, että kaikkien on kiinnitettävä turvavyöt välittömästi. Iira juoksi vessasta hädissään paikalleen ja siinä sitten pomppujen konetta heilutellessa pelättiin tiputaanko vai eikö. Tämä sattui tietysti Indonesian läheisyydessä.

Oli meillä pompuista huolimatta hieno auringonnousu

Maahantulo Australiaan sujui myös hyvin, oltiin varauduttu tarkempaankin syyniin. Laukutkin oli löytänyt onneksemme perille. Lentokentältä ulos tullessamme vastassa oli kostea ja kuuma ilma, vaikka aurinko olikin pilvessä. Lämpötila on tällä hetkellä eli kello kahdentoista aikaan päivällä 28 astetta.

Lentokentältä päästiin suoraan junaan, joka vei meidät Brisbanen keskusasemalle. Sieltä jatkettiin matkaa Clevelandiin, mistä meidät haettiin harkkapaikkaan. Harjoittelupaikkanamme toimii siis Australian Finnish Rest Home Association Inc eli suomalaisille vanhuksille tarkoittettu hoitokoti. Asumme aivan harjoittelupaikan vieressä opiskelijoille tarkoitetussa talossa. Pikaisen katsauksen perusteella tilat ovat siistit ja viihtyisät.

Tämmönen olento nökötti piha-aidalla

Seuraavaksi lähdemme ruokailemaan ja myöhemmin tarkoituksena on käydä kävellen katsastamassa läheinen kauppakeskus. Pyrimme pysymään hereillä mahdollisimman pitkään, jotta aikaero tasottuisi. Huomenna taitaakin sitten olla jo työpäivä.

Näkymä takapihalta

Ready to go!

Täällä sitä törötetään Hki-Vantaalla valmiina lähtöön. Matka on tähän asti sujunut yllättävän kivuttomasti, mutta harmiksemme ensimmäinen lentomme (Helsinki-Lontoo) on 35 minuuttia myöhässä. Onneksi ehditään kuitenkin hyvin jatkolennoille. Lennetään siis Helsingistä Lontooseen, sieltä Hong Kongiin ja Brisbaneen. Tiedossa siis rutkasti istumista! Lentosukkien ja suklaan voimalla koitetaan selvitä.