kotiin!!

Tällä hetkellä odotellaan jatkolentoa Lontoosta Helsinkiin. Takana on jo reilu vuorokausi matkustusta. Ensin lensimme Brisbanesta Sydneyhyn, josta edelleen Lontooseen käväisten välillä myös Singaporessa. Pitkä matka siis takana ja kun muistellaan, että tammikuussa reissuun lähdettiin niin aika tuntuu pitkältä ja silti se meni niin nopeasti!

London Heathrow 

Mitä tästä kolmen kuukauden kokemuksesta jäi sitten käteen? Ainakin ammatillisessa mielessä ikääntyneisiin liittyvä fysioterapia osaaminen on kehittynyt huimasti. Vaikka alussa tuntui olevan todella epäselvää mitä opiskelijat saavat tehdä vai saavatko yleensä tehdä mitään muuta kuin katsoa vierestä, niin loppujen lopuksi teimme ja toteutimme harjoittelua melko itsenäisesti. Päivien kulun saimme päättää itse ja lähestulkoon kaikki ideat mitä keksimme saimme toteuttaa ja saimme kannustusta. Esimerkiksi toteutimme tasapainoryhmää, jonka siis suunnittelimme ja toteutimme täysin itsenäisesti kerran viikossa. Lisäksi harjoittelu oli paljon muutakin kuin pelkkää fysioterapeuttista jumppaamista. Ikääntyneiden kanssa huomasi kokonaisvaltaisuuden merkityksen,sillä joskus aika meni myös ihan siihen että juteltiin asukkaiden kanssa, koska suomenkielistä henkilökuntaa paikassa oli rajoitetusti ja heilläkään ei aina aika riittänyt jutusteluun. Ehdottomasti suositeltava harjoittelupaikka, mutta ehkä opiskelun alku/puolivälissä oleville parempi ja niille jotka haluavat työskennellä ikääntyneiden kanssa.

Yleisesti ottaen Australia teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Lämpö, luonto, rannat, vihreys, ihmiset ja rento kulttuuri. Suurimman vaikutuksen teki Suuri Valliriutta, jotain niin uskomattoman ihmeellistä ettei sitä oikein edes sanoin pysty kuvailemaan. Koko kolmen kuukauden kokemus kaikkiaan on jotain niin ihmeellistä ettei sitä aina välillä oikein itsekään tunnu tajuavan miten paljon uusia kokemuksia on saanut. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita! Kiitos kaikille lukijoille että olette seuranneet matkaamme.

-Iira ja Sanna

On the waves

Pääsiäinen se on täälläkin. Pääsiäismunia on kaupassa ja tipuja näkyy millon missäkin. Näin jopa kilon painoisia pääsiäismunia eräässä kaupassa, järkyttävää sanon minä! Kaupat ja muut paikat on pääasiassa kiinni, mikä on vähän harmi näin turistin kannalta, kun on pitkät vapaat ja kaikki.
Onneksi meidän fyssarimme oli taas kerran niin kiltti, että lähti viemään meitä Sunshine coastille, jossa päästiin jo toisen kerran kokeilemaan surffausta. Voi miten kivaa se voikaan olla! Aamu näytti vähän pilviseltä ja matkalla sato vähän vettäkin, mutta kun perille päästiin niin taivas oli jo aika selkeä. Minä vuokrasin surffilaudan rannan lähellä olevasta surffikaupasta ja eikun rannalle. Uimavehkeet päälle ja veteen. Tällä kertaa olin viisaampi  uimapuvun suhteen. Viimeeks tuli huomattua, että  normaali bikinit, oli ne sitten miten tiukat hyvänsä, niin ei pysy päällä aallokossa. Tällä kertaa oli narulla kiristettävät shortsit ja urheilutoppi, niin johan oli surffauskin miellyttävämpää kun ei tarvinnut joka aallon jälkeen huolehtia onko bikinit päällä vai ei.

Laudalla on kokoa

Surffauksessa idea on mennä pitkälle veteen, valita sopiva aalto, kääntää lauta ja mennä aallon mukana samalla koittaen nousta seisomaan. Vaikein osuus on päästä sinne kauemmaksi rannasta, sillä koko ajan aallot lyö vastaan. Tuntuu, että kun oot päässy 3m eteenpäin niin tulee aalto ja heittää sut sen 3m taaksepäin. Vettä ei ole paljoa silloin kun ei ole aaltoa, mutta heti kun aalto tulee niin ei yltä jalat enää pohjaan. Laudan kanssa pitää myös olla varovainen, sillä jos se ei ole oikeassa kulmassa aaltoihin nähden, niin se lähtee aallon mukana rantaanpäin ja yleensä veti minutkin mukanaan. Mutta sitten kun on hyvällä tuurilla päässyt riittävän kauas rannasta 15-25m? niin täytyy valita hyvä (mahdollisimman iso) aalto. Kun on valinnut aallon, niin pitää äkkiä kääntää lauta ja lähtee melomaan rantaanpäin vähän ennen kuin aalto on kohalla. Ajoitus on myös vaikeaa, että millon kannattaa lähteä melomaan, jotta pääsee parhaiteen aallolle. Aallon alkaessa kuljettaa, niin pitää äkkiä nousta pystyyn ja yrittää pysyä siinä, kunnes oletkin jo rannalla, ellet kaadu ennen sitä :D Mitä isompi lauta, niin sitä helpompi on pysyä sillä pystyssä, joten minullakin oli aika iso lauta kokoon nähden. Todella hauskaa, mutta todella rankkaa. Ehdottomasti olisi minun uusi harrastus, jos vaan Suomessa se olisi mahdollista.

Pystyssä ollaan!

Surffauksen jälkeen Tom heittikin meidät Australia Zoohon, joka oli siinä aika lähellä. Tämä Australia Zoo on kuuluisa krokotiilimiehestä Steve Irwinistä. Eläintarhan mainoksessakin lukee "Home Of  The Crocodile Hunter", joten siellä olikin krokotiilejä vaikka minkälaista ja kokoista. Olipa krokotiili esityskin, jossa varmaan 3 metristä krokotiilia syötettiin ja teetätettiin sillä "temppuja". Loppupäivä menikin Zoossa pörräillessä ja eläimiä ihmetellessä. Ei nuo eläintarhat ehkä oo enää tässä iässä niin pop kun ne joskus oli. Mutta voimpahan sanoa, että olen nähnyt tiikerin ja giraffin ja sarivkuonon ja seepran ja krokotiilin ja....

-Sanna-

Cairns

Vihdoin se koitti, matka Cairnsiin nimittäin. Tämä olikin ainut pidempi reissu mitä ollaan ja tullaan täällä tekemään. Joskus oli myös tarkoitus käydä Sydneyssä, mutta lähinnä raha ja viitseliäisyys tuli esteeksi. Matkustaminen on yllättävän rankkaa varsinkin, jos lentäen pitää mennä. Cairnsiinkin lähdettiin täältä Thornlandsista aamu 8 aikaan ja hotellilla Cairnsissa oltiin kolmen aikoihin. Se matka-aika on yllättävän pitkä, vaikka lento kestäisikin vain pari tuntia.
No mutta sitten sinne Cairnsiin. Siellä oli ensinnäkin ihanan lämmintä. Illat oli ihania kun sai huidella lyhyissä vaatteissa iltamyöhään eikä tullut kylmä, mutta ei ollut erityisen kuumakaan. Päivällä tosin aurinko paahtoi aika lailla. Eli siis ihan loman tuntua oli ilmassa kun oli lämpimämpää kuin täällä "kylmässä" Brisbanessa.
Cairns oli oikeen mukava "pikku" kaupunki (135000 asukasta) meren rannalla. Sellainen viihtyisä rantakaupunki, jossa turistinkin on helppo liikkua. Paljon näkyikin turisteja ja ehkä siksikin siellä oli jotenkin sellainen loman tuntu. Rannan Boulevardilla oli paljon sea food ravintoloita ja muita kivoja ruoka paikkoja, joissa mekin iltaisin käytiin. Kaupat ja ravintolat oli keskittynyt siihen rannan tuntumaan ja ranta olikin tosi nätti pimeällä kaikessa valaistuksessaan. Night markets oli ehkä myös sellanen turisti juttu Cairnsissa, joka kannattaa käydä kattomassa, jos siellä liikkuu. Eli yö tori, joka oli auki jostain viidestä kymmeneen asti illalla ja siellä oli paljon pieniä kojuja, joissa erilaisia käsitöitä ja muita tuotteita. Viihtyisä paikka.

Kovin vaikutti olevan urheilevaa kansaa Cairnsilaiset, sillä erilaisia liikuntajuttuja oli vähän joka paikassa.  Rantakadun varrella oli useammassa kohdassa lihaskuntolaitteita, joissa ihmiset treenasivat, lenkkeilijöitä näkyi paljon (varsinkin tähän Thornlandsiin verrattuna, jossa näkee yhen lenkkeilijän kerran viikossa) ja olipa siellä puistossa kaikille avointa ryhmäliikuntaa lähes joka viikonpäivä. Yhtenä päivänä taisi olla myös vesijumppaa laguunissa eli sellaisessa ulko uima-altaassa. Harmi kun emme mihinkään niistä ehtineet muilta kiireiltämme.

Zumbaa

Meidän motelli Queens Court oli n. 500m päässä Cairnsin Boulevardilta eli siltä pääkadulta. Motelli oli viihtyisä ja mikä parasta siinä oli uima-allas. Ihana yleellisyys, sillä mereen tai uima-altaaseen ei ole liian usein täällä päässyt. Huone oli suht pieni ja äänieristykset ei sitä parasta luokkaa, mutta hyvin pärjäsi kolme yötä. Aamupala kuului myös hintaan.

Lauantaina lähdimme sitten aamusta satamaan, jossa hyppäsimme laivaan ja kohti suurta valliriuttaa, matka kesti n. 1,5 tuntia. Laiva oli melko iso ja siellä oli n. 60-70 henkeä. Laivassa matkalla riutalle saimme aamupalaa ja varusteet, joihin kuului märkäpuku, räpylät ja snorkkeli. Minulla (Sanna) menomatka meni vähän väsyneissä tunnelmissa, sillä olin ottanut pahoinvointilääkkeitä vähän ennen laivaan astumista. Onneksi väsymys lakkasi kun päästiin ensimmäiseen paikkaan, jossa pääsimme veteen. Eikun kamppeet niskaan ja hyppy tuntemattomaan. Ensimmäinen katsaus veden alle oli samalla tosi hieno, mutta myös tosi pelottava. Aivan upea näkymä, mutta samalla tunne, että ollaan ihan tosi syvällä ja tuolla vedessä on vaikka mitä olentoja. Vähän aikaa meni, että uskalti liikkua ja mennä katsomaan tarkemmin tätä ihmeellistä valliriuttaa. Vesi oli tosi kirkasta ja korallit tosiaankin oli värikkäitä, vaikka ei ehkä niin värikkäitä kun avarassa luonnossa. Kaloja oli vaikka minkälaisia ja minkä värisiä. Ehkä se kokonaisuus oli parasta, että kun katsoit veteen, niin ihan kuin olisit ollut jossain toisessa maailmassa. Kaikki oli niin erilaista ja koko ajan näit jotain uutta, vaikka vaihdoit paikkaa vaan 5 metriä. Syvyys vaihteli yhdestä metristä niin syvään, että ei näkynyt muuta kuin sinistä vettä. Vasemmalle katsoessa saattoi korallit olla melkein pinnssa ja oikealla puolella näkyi vaan sinistä, joka tarkoitti että siellä on jo tosi syvää kun ei pohjaa näkynyt. Sillä aikaa kun minä snorklailin ja katselin koralleja pinnalta, niin Iira sukelteli jossain vähän syvemmällä. Minulla ei rohkeus sukeltamiseen riittänyt, mutta samat asiat näillä matalilla syvyyksillä taisi nähdä pinnalta kuin pohjaltakin. Ensimmäisen kosketuksen valliriuttaan saamisen jälkeen saimme laivassa lounaan ja sitten siirryimmekin seuraavaan paikkaan. Toisessa paikassa sai sukeltaa uudestaan tai sitten vaan snorklata. Laivamatka takaisinpäin olikin vähän pomppuisempi ja välillä tuntui kuin olisi ollut jossain huvipuistolaitteessa. Onneksi minulla oli niitä pahoinvointilääkkeitä matkassa.

The Great Barrier Reef

Sunnuntaina lähdimmekin sitten käymään Kurandassa, vuoristokylässä, joka sijaitsi n. 25km Cairnsista. Me menimme sinne vanhalla junalla, joka kulki pientä kiskoa pitkin ylöspäin mutkitellen sademetsässä ohi upeiden maisemien. Itse junamatkakin oli jo kokemus, sillä juna tosiaan oli tosi vanha ja tunnelit, joita matkalla oli, on käsinkaivettu aikoinaan. Oikeen historiallista siis. Kuranda oli sellainen turistikylä, jossa oli vaikka minkälaista kauppaa ja matkamuistomyymälää. Paljon oli aborginaalien tekemiä tavaroita ja maalauksia. Kylässä vietimme nelisentuntia ja sitten lähdimmekin kondolihissillä alaspäin. Tämä skyrail oli 7,5km pitkä ja kulki koko ajan puiden yläpuolella, josta olikin mahtavat maisemat alas sademetsään ja Cairnsin kaupunkiin. Minä jänishousu taas pelkäsin vähän, mutta hengissä selvittiin. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa katselemaan maisemia, kuten kuuluisaa Barron fallsia eli isoa vesiputousta. Tällä hetkellä se ei vaan ollut kovin vesinen.

Ihana pieni juna-asema

Skyrail

Under the sea!

"Under the sea

Under the sea

Darling it's better

Down where it's wetter.."

Viikonloppu on vierähtänyt taas, menoa ja meininkiä riitti myöskin tänä viikonloppuna. Kohokohta oli ehdottomasti vedenalaiseen maailmaan tutustuminen sukelluksen muodossa, mutta siitä lisää tuota tuonnempana. 

Kuten jo aiemmista postauksista olette saattaneet havaita, ovat viikonloput täällä olleet melko kiireisiä. Ollaan koitettu bookata itsellemme kaikkea kivaa tekemistä ja näkemistä aina viikonloppuisin, sillä varsinaista pidempää "lomaa" meillä ei tämän Australian matkamme aikana ole. Toki pieni irtiotto arjesta on tiedossa ensi viikonloppuna Cairnsin reissun muodossa. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että yksikään syklooni tai mikään muukaan hirmumyrskyhurrikaanitaifuuni yllätä meitä ja päästään matkaan. (Varmaan jo aiemmissa postauksissa tuli mainittua, että alun perin meidän piti tuonne Australian pohjois-osassa sijaitsevaan Cairnsiin lähteä jo helmikuussa, mutta syklooni sekoitti suunnitelmia.) Kiireisten viikonloppujen ansiosta, välillä tuntuu ihan mukavalta päästä huilaamaan töihin alias harkkaan. Harkkaviikko sujuikin taas yhdessä hujauksessa. Viikon Heureka-elämys saavutettiin kun keksittiin, että kokeillaan erään asukkaan spastiseen käteen, lähinnä ranteen ja sormien alueelle sähköä, ideana että saataisiin jäykkyyttä ja sitä kautta alueen kipua lievitettyä. Vielä ei nyt ehkä kuitenkaan mitään buddhalaista valaistumista koettu sähkön kanssa, mutta eipä se ota jos ei annakkaan, jatketaan testaamista ja toivotaan että siitä olisi hyötyä. Arjen ohella ollaan koitettu Sannan kanssa myös väkertää oppariamme ja se onkin edistynyt ihan mukavasti. 

Mutta palataan aiheeseen ja kuluneen viikonlopun touhupläjäykseen. Launtaiksi olimme varautuneet uuteen surffaus tuokioon, mutta reissu valitettavasti peruuntui, sillä surffiopemme ja ft-ohjaajamme Tom oli kipeänä. Noh lannistumatta tästä lähdin yhdessä hoitsuopiskelijoiden kanssa käymään lähellä sijaitsevassa huvipuistossa, joka on myös samalla Australian suurin teemapuisto. Matkaan johon autolla olisi kestänyt noin 30 minuuttia kesti junalla suunnilleen kolme tuntia ja juuri kun pääsimme huvipuistoon alkoi vettä satamaan kaatamalla........ tosi kiva. Noh siinä sitten aikamme manailtiin, ja kierreltiin laitteita jotka olivat auki. Monet laitteista olivat kiinni sateen takia, mutta onneksi sade lakkasi melko pian ja päästiin niihin hurjimpiinkin kieputtimiin. Paras laitteista oli ehdottomasti 120m korkea torni, josta alas tultiin vapaapudotuksella. Toinen parhaista laitteista ampaisi takaperin hirmusella vaihdilla l-kirjaimen muotoiselle radalle. Voi sitä huudon määrää, kun saavutettiin "huippu" ja lähdettiin naama edellä hirveetä kyytiä alaspäin! Aikamme heiluttua huvipuiston laitteissa suuntasimme takaisin kohti kotia. Matkalla päätettiin pysähtyä kaupungille syömään. Ruokapaikan metsästys olikin sitten jo hankalampi homma, sillä muutama muukin oli päättänyt lähteä lauantai-iltana ulos syömään. Parin tunnin ravintolan etsinnän ja ruoan odottelun jälkeen saatiin kuitenkin mahat täyteen ja muutama kuvakin räpsittyä öisestä kaupungista. 

Tuolta myö tulttiin alas! 

Sunnuntaina suuntasimme erään Finlandian-työntekijän kanssa Gold Coastille, jossa pääsimme kokeilemaan snorklaamista ja sukeltamista. Sukellus oli ns. intro-tunti, johon ei vaadittu aiempaa kokemusta. Ennen sukellusta meille pidettiin pieni teoriatunti sukeltamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Varustukseen kuului luonnollisesti märkäpuku, räpylät, "reppu" jossa oli happipullo ja muut oleellisesti sukellukseen liittyvät välineet sekä painovyö, joka helpottaa pinnan alle pääsemistä. Kaiken kaikkiaan varusteet painoivat yllättävän paljon, mutta pinnan alle pääsy ja siellä pysyminen ei ollut kuitenkaan niin helppoa mitä olisi luullut. Teoria-osuuden jälkeen päästiin jokainen yksi kerrallaan opettajan kanssa pinnan alle, jossa kerrattiin vielä käytännössä aiemmin teoriassa opiskellut asiat, muun muassa miten tyhjentää hengitysmaski vedestä. Kun opettajamme oli varmistanut, että kaikilla on kutakuinkin homma hallussa, lähdimme yhdessä kiertelemään merenpohjaa pitkin. Vaikeinta sukeltamisessa oli luonnollisesti hengittäminen vain suun kautta, mutta vaikka olin etukäteen pelännyt että näinköhän iskee paniikki, onnekseni sitä ei tullut vaan sukeltaminen sujui helposti. Tärkeää rauhallisen ja tasaisen hengittämisen lisäksi oli myös tasata paineita aina metrin välein kun menimme syvemmälle, piti siis käytännössä ottaa nenästä kiinni ja yrittää puhaltaa ilmaa ulos samalla idealla kuin avataan lukossa oleva korva. Pinnan alla avautui todellakin aivan erilainen maailma, täynnä erilaisia kaloja ja nähtiimpä muutama ankeriaskin. Kovin syvälle emme menneet, korkeintaan olimme viiden metrin syvyydessä. Pinnan alla vierähti noin reilu puolituntia, vaikka se käytännössä tuntui vain viideltä minuutilta, olisi ollut niin mukava vielä kierrellä ja kaarrella enemmän! Tämä oli kyllä ehdottomasti ainakin minun reissun kohokohta, toivottavasti ehtisin vielä sukeltaa uudelleen ennen kotiinlähtöä, sen verran upeaa puuhaa se oli. 

Lähdössä

Snorkkeli vain puuttuu 

 

-Iira 

Kaikkea kivaa

Talvi se tulee tännekkin. Vaikka päivät on edelleen lämpimiä, niin iltaisin harkitsee jo pidempää paitaa tai jopa pitkiä housuja. Lämpötilat on kylmimmilläänkin 20 asteen tienoilla, mutta viileältä sekin jo tuntuu lämpimien ja kosteiden viikkojen jälkeen. Mitenhän sitä Suomen ilmastoon enää sopeutuu?

Viikonloppuna tuli taas koettua kaikkea kivaa. Lauantai-iltana eräs paikan työntekijä vei meidät Eat Streetille, joka sijaitsi Brisbanessa lentokentän läheisyydessä. Tämä syömäkatu oli siis iso alue, jossa oli paljon erilaisia ruokakojuja, niin suolaista kun makeaakin.  Sieltä löyty vaikka minkä maalaisia ruokia, joita maistella. Tapana on kai ostaa pieniä annoksia tai jakaa annos useamman henkilön kanssa, jotta voi maistella mahdollisimman montaa eri laatua. Mekin maistelimme ainakin brasilialaista ja kiinalaista ruokaa, en pysynyt enää perässä mitä tuli maisteltua. Jälkiruokia piti myös maistella useampaa eri sorttia. Eräässäkin kojussa oli sulaa suklaata putouksissa ja siitä sai ostaa mm. mansikkavartaita päällystettynä suklaalla. Siinä paikanpäällä ne sitten päällysti minunkin mansikat haluamallani suklaalla, ai että oli hyvää. 

Tunnelma oli mukava ja rento. Paikkaa koristi useat eri valot sekä paljon näkyi perheitä ja seurueita viettämässä iltaa ja syömässä.  Suosittelen, jos Brisbanen suunnalla liikkuu.

Potato slinky

Osa maisteli ostereitakin

Mansikoita suklaassa, nam!

Creek delight

Tuomisia Eat Streetiltä, suklaalla kuorutettu omena

Sunnuntaina suuntasimme kohti Stradbroke saarta, jossa jo aiemmin kävimme. Tällä kertaa ohjelmassa oli sandboardausta eli hiekkalautailua. Tarkotuksemme oli mennä sinne jo lauantaina, mutta sade esti lautailun. Peukut pystyssä sunnuntai aamuna odotimme ilmoitusta päästäänkö vai eikö päästä. Onneksi päästiin, sillä hauska kokemus oli. 

Meidät ja 5 muuta innokasta vietiin autolla hiekkakuopan läheisyyteen, josta kävelimme ehkä 300m hiekkakuopalle. Lyhyt alkuinfo kuinka homma toimii ja eikun kokeilemaan. Ensin kokeiltiin pyllymäkeä laudoilla ja sen jälkeen ihan seisaaltaan. Huvittavaa oli se, että laudan pohjaan piti hangata steariinia joka laskun jälkeen, jotta se luisti hiekalla. Rankin vaihe oli kävellä mäki ylös joka laskun jälkeen. Sitten vähän tasata hengitystä ja uudelleen. Hauskaa oli ja kaikki tais pysyä laudalla ainakin muutaman laskun ajan. Varmaan olisi ollut hyötyä, jos olisi lumilautaillut, sillä ideahan on sama, vaikka lauta ei hiekalla samalla tavalla kuljekkaan. 

Koko porukka

Lopuksi käytiin vielä ihailemassa Stradbrokin upeita hiekkarantoja ja mahtavia aaltoja. Käytiin vähän vedessäkin karistamassa enimmät hiekat, mutta aallot oli niin suuret, että ei siellä oikeen pysynyt pystyssä.

Jelly fish

Tietoisku

Aiemmissa teksteissä ollaankin muutama sana kerrottu Australian terveydenhuollosta ja koulutusjärjestelmästä, mutta ajattelin nyt hieman tarkentaa asioita. Erityisesti oman opiskelualan kannalta tärkeitä asioita olen selvittänyt. Välillä on itekkin sekasin, että miten nämä järjestelmät täällä menee, mutta nyt alkaa päässä jo olla selkeämpi kuva kuin mitä oli alussa.

Tässä maassa jos sinun pitää päästä lääkäriin, niin täytyy mennä yksityiselle tai sitten suoraan sairaalaan. Eli jos on jokin pienempi vamma, joka ei vaadi välitöntä hoitoa mennään yksityiselle. Täällä ei siis ole kunnallisia terveyskeskuksia vaan lähes aina mennään yksityiselle. Yksityinen lääkäri saa itse päättää paljonko velottaa asiakkaalta, mutta valtio maksaa yleensä osan laskusta. Kuulostaa siis vähän samalta kuin Suomessa KELA korvaus. Mutta jos joutuu suoraan sairaalaan jonkin vaivan takia, niin hoito on ilmaista.
Sitten esimerkiksi, jos tarvitsee polvileikkausta, niin täytyy itse päättää meneekö kunnalliseen vai yksityiseen sairaalaan. Kunnallisessa sairaalassa on pitkä jonotusajat, mutta hoito on ilmaista. Yksityisellä taas pääset leikkaukseen nopeammin, mutta se on taas kalliimpaa. Kuitenkin tästä polvileikkauksestakin valtio maksaa osan summasta, jos päättää yksityseen sairaalaan mennä.
Täällä on kuitenkin vielä joitain spesialisti lääkäreitä, joiden luona käynnistä ei saa valtiolta tukea.
Tämä järjestö, joka maksaa osan lääkärikuluista on nimeltään Medicare. Pienituloiset, kuten opiskelijat ja eläkeläiset saavat Health Card:in, jota näyttämällä Medicare maksaa yleensä koko lääkärilaskun.
Fysioterapiaan, hammaslääkäriin ja muihin tällaisiin terveydenhuoltoon liittyviin palveluihin ei saa valtiolta mitään tukea. Poikkeuksena fysioterapian saralta on vakavasti sairaat tai loukkaantuneet ihmiset, jotka saavat 5 ilmaista fysioterapia kertaa vuodessa. Näihin vakaviin sairauksiin luokitellaan esim. halvaus ja parkinsonin tauti. Muut voivat saada tukea fysioterapiaan ja muihin terveydenhuoltoon liittyviin kustannuksiin ainoastaan, jos on sellainen vakuutus, joka kattaa nämä käynnit. Monimutkaista sanon minä.

Sitten koulutuksesta hieman. Täällä Australiassa haetaan High Schoolista todistuksen perusteella yliopistoon. Jokaisella koulutusalalla on tietty taso, jonka ne vaativat opiskelijoilta, jotta opiskelemaan pääsee. Tätä "tasoa" kutsutaan o.p:ksi eli overall position. Tämä o.p. asteikko on 1-25. Ykkönen on paras ja 25 huonoin. Esimerkiksi fysioterapeutiksi haluavan täytyy olla o.p. tasolla 2. Eli lyhyesti, fysioterapeutit täällä ovat olleet koulussa melko hyviä. Kuitenkin, jos o.p. taso ei riitä siihen alalle mille haluaa, niin voi kuitenkin käydä esim. vuoden ajan jotain muuta koulua ja pyrkiä myöhemmin uudestaan ja silloin ei enää katsota o.p. tasoa. Täyttä varmuutta minä en saanut siitä millä perusteella sitten kouluun valitaan, jos ei o.p. pisteitä ensimmäisen kerran jälkeen katsota.

Yliopisto-opinnot maksaa Australiassa aika paljon, esimerkiksi fysioterapeuttikoulu maksaa n. 8000 dollaria vuodessa. Kuitenkin kouluihin voi pyrkiä pienituloisempikin, sillä koulumaksut voi maksaa myös vasta valmistumisen jälkeen. Jos maksua ei ole varaa maksaa koulun aikana, niin koulumaksut lähtevät automaattisesti maksuun palkasta siinä vaiheessa, kun palkka ylittää tietyn rajan vuodessa. Eli tietty summa lähtee palkasta suoraan ikään kuin verona. Kuitenkin jos palkka ei ylitä tätä tiettyä summaa, niin maksuja ei lähde palkasta suoraan vaan se pitää sitten itse huolehtia. Mitään aikarajaa ei kuitenkaan ilmeisesti ole, milloin koulumaksu pitäisi viimeistään maksaa.
Itsellä ainakin oli aiemmin sellainen kuva, että jos koulut maksavat paljon, että täytyy olla rikkaasta perheestä, jotta voi opiskella sitä mitä haluaa. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, vaan kuka tahansa voi käydä minkä tahansa koulun.

-Sanna-

Muutama sananen Australiasta

Heissan!

Ajattelin jakaa teille hieman sekalaisia ajatuksiani Australiasta, joita on tullut mieleen tässä parin kuukauden aikana. Ensi kuussa koittaa nimittäin paluu koti-Suomeen, mutta minulla ainakin on sellainen tunne ettei tämä toivottavasti ainakaan jää viimeiseksi Australian vierailukseni. 

Ilmasto on täällä Queenslandissa subtrooppinen, joka siis käytännössä tarkoittaa sitä että läpi vuoden on lämmintä ja suurimmaksi osaksi myös melko kosteaa. Sisätiloissa käytetään ahkerasti ilmastointia, mikä tarkoittaa sitä että kun joka kerta astuu ulos on vastassa lämmin tuulahdus. Tähän ei kyllästy koskaan, vain muutaman kerran auringon paahtaessa kuumana on tuntunut siltä että nyt alkaa olla vähän liian kuuma. Kosteus myös tekee sen, ettei ilma tunnu niin kuumalta (tarkoittaa myös sitä, että pyykit kuivuvat erittäin hitaasti ulkona) Mutta ilmasto on ollut erittäin positiivinen yllätys, sillä kuvittelin koko ajan että täällä on enempi "autiomaa"-tyyppinen kuiva ilmasto.

Luonto. Mielikuvat Australian luonnosta kuuluvat myös osittain tähän autiomaa-teemaan. Tiesin kyllä että täällä on myös sademetsiä, mutta en olettanut että täällä on näin vehreää joka paikassa. Toki keskemmältä maata löytää myös sitä kuivaa ja karua"autiomaata". Täällä on tavannut mitä eriskummallisempia kasveja, erityisesti kukat joissakin kasveissa ovat hassun näköisiä. Päivittäin täällä näkee kymmeniä erilaisia lintuja ja esimerkiksi tässä meidän lähialueella olen törmännyt vähintään kolmeen eri papukaijalajiin. Tänään näin myös ensimmäisen käärmeen, se luikerteli pitkin palmun runkoa. Tämä oli täysin vaaraton yksilö, kutsuvat niitä "tree snake", ne eivät ole siis myrkyllisiä, mutta niitä kannata mennä silittämäänkään. Hämähäkkejä on tullut vastaan vain muutamia, samoin kuin torakoita ja muita pienenmpiä hyönteisiä. Illan tullen lepakot ja gegot lähtevät liikkeelle ja niitä ollaankin nähty paljon. Kengurut ovat täällä samassa asemassa kuin jänikset Suomessa, niitä näkee luonnossa usein ja valitettavasti niitä jää myös auttojen alle melko paljon. 

Ihmiset ovat täällä huomattavan paljon ystävällisempiä kuin suomalaiset. On ihan tavallista, että vastaantulijat lenkkipolulla saattavat tervehtiä. Ihmiset hymyilevät paljon enemmän toisilleen ja ovat kohteliaampia. Kommunikointi täällä on myös ollut melko helppoa, sillä vaikkei englantia osaisikaan täydellisesti, saa itsensä ymmärretyksi lähes poikkeuksetta. Aikamääreet ovat täällä vähän toista kuin Suomessa. Minusta ainakin tuntuu, että Suomessa jos sovitaan esimerkiksi että nähdään jossain tiettyyn kellonaikaan niin siitä myös pidetään kiinni. Täällä kellonajat tuntuvat olevan aika suhteellinen käsite ja jos joku sanookin että "nähdään puolentunnin päästä" on varauduttava odottamaan tunti sen sijaan. Ihmiset muutenkin tuntuvat ottavan elämän yleisesti ottaen rennommin "go with the flow" on aika hyvä termi kuvaamaan tätä. Täällä näkee myös paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä, erityisesti aasialaisia on paljon. Jos olet lähdössä johonkin turistipaikkaan varaudu siihen, että paikalla on myös lukuisia kiinalaisia/japanilaisia kameroineen. :D 

Yleistä. On helppo kuvitella, että monen Suomesta muuttavan on ollut helppo sopeutua Australiaan, sillä täällä ei tule vastaan niin suurta kulttuurishokkia, mitä kenties johonkin muuhun maahan matkustaessa. Elintaso on täällä hyvä ja monet asiat toimivat kuten Suomessakin. Toki eroja Suomen ja Australian välillä löytyy vaikka kuinka paljon kun oikein ryhtyy vertailemaan, mutta suurin osa päivittäiseen elämään liittyvistä asioista on samanlaista kuin Suomessakin. Ehkä omalta kannalta ajatellessa suurin ero on siinä, että Suomessa ammattikorkeakoulun tai yliopiston käymisestä ei tarvitse maksaa järkyttäviä lukukausimaksuja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos haluat opiskella niin vanhempien tulee olla erittäin rikkaita kustantaakseen koulun tai sitten sinun tulee ottaa lainaa opintoja varten. Terveydenhuolto toimii myös hieman eri tavalla täällä, sillä täällä ei makseta palkasta veroja, joilla ylläpidettäisi terveydenhuoltojärjestelmää, vaan sinun tulee kustantaa itsellesi vakuutus, joka tarpeen tullen kattaa terveydenhuollon aiheuttamat kustannukset.

Elämä yleisesti ottaen täällä on sujunut hyvin. Kertaakaan ei ole tarvinnut katua lähtöä tänne ja varmasti on vielä erittäin haikeat fiilikset kun lähtö kotiin koittaa. Parempi varmaan koputtaa puuta, mutta vielä ei ole tullut mitään suurempaa vastoinkäymistä eteen. Toivotaan että sama onni jatkuu myös reissun loppuun saakka!

Loppuun vielä kuvapläjäys.

-Iira 

Tree Snake

Kookaburra