Cairns

Vihdoin se koitti, matka Cairnsiin nimittäin. Tämä olikin ainut pidempi reissu mitä ollaan ja tullaan täällä tekemään. Joskus oli myös tarkoitus käydä Sydneyssä, mutta lähinnä raha ja viitseliäisyys tuli esteeksi. Matkustaminen on yllättävän rankkaa varsinkin, jos lentäen pitää mennä. Cairnsiinkin lähdettiin täältä Thornlandsista aamu 8 aikaan ja hotellilla Cairnsissa oltiin kolmen aikoihin. Se matka-aika on yllättävän pitkä, vaikka lento kestäisikin vain pari tuntia.
No mutta sitten sinne Cairnsiin. Siellä oli ensinnäkin ihanan lämmintä. Illat oli ihania kun sai huidella lyhyissä vaatteissa iltamyöhään eikä tullut kylmä, mutta ei ollut erityisen kuumakaan. Päivällä tosin aurinko paahtoi aika lailla. Eli siis ihan loman tuntua oli ilmassa kun oli lämpimämpää kuin täällä "kylmässä" Brisbanessa.
Cairns oli oikeen mukava "pikku" kaupunki (135000 asukasta) meren rannalla. Sellainen viihtyisä rantakaupunki, jossa turistinkin on helppo liikkua. Paljon näkyikin turisteja ja ehkä siksikin siellä oli jotenkin sellainen loman tuntu. Rannan Boulevardilla oli paljon sea food ravintoloita ja muita kivoja ruoka paikkoja, joissa mekin iltaisin käytiin. Kaupat ja ravintolat oli keskittynyt siihen rannan tuntumaan ja ranta olikin tosi nätti pimeällä kaikessa valaistuksessaan. Night markets oli ehkä myös sellanen turisti juttu Cairnsissa, joka kannattaa käydä kattomassa, jos siellä liikkuu. Eli yö tori, joka oli auki jostain viidestä kymmeneen asti illalla ja siellä oli paljon pieniä kojuja, joissa erilaisia käsitöitä ja muita tuotteita. Viihtyisä paikka.

Kovin vaikutti olevan urheilevaa kansaa Cairnsilaiset, sillä erilaisia liikuntajuttuja oli vähän joka paikassa.  Rantakadun varrella oli useammassa kohdassa lihaskuntolaitteita, joissa ihmiset treenasivat, lenkkeilijöitä näkyi paljon (varsinkin tähän Thornlandsiin verrattuna, jossa näkee yhen lenkkeilijän kerran viikossa) ja olipa siellä puistossa kaikille avointa ryhmäliikuntaa lähes joka viikonpäivä. Yhtenä päivänä taisi olla myös vesijumppaa laguunissa eli sellaisessa ulko uima-altaassa. Harmi kun emme mihinkään niistä ehtineet muilta kiireiltämme.

Zumbaa

Meidän motelli Queens Court oli n. 500m päässä Cairnsin Boulevardilta eli siltä pääkadulta. Motelli oli viihtyisä ja mikä parasta siinä oli uima-allas. Ihana yleellisyys, sillä mereen tai uima-altaaseen ei ole liian usein täällä päässyt. Huone oli suht pieni ja äänieristykset ei sitä parasta luokkaa, mutta hyvin pärjäsi kolme yötä. Aamupala kuului myös hintaan.

Lauantaina lähdimme sitten aamusta satamaan, jossa hyppäsimme laivaan ja kohti suurta valliriuttaa, matka kesti n. 1,5 tuntia. Laiva oli melko iso ja siellä oli n. 60-70 henkeä. Laivassa matkalla riutalle saimme aamupalaa ja varusteet, joihin kuului märkäpuku, räpylät ja snorkkeli. Minulla (Sanna) menomatka meni vähän väsyneissä tunnelmissa, sillä olin ottanut pahoinvointilääkkeitä vähän ennen laivaan astumista. Onneksi väsymys lakkasi kun päästiin ensimmäiseen paikkaan, jossa pääsimme veteen. Eikun kamppeet niskaan ja hyppy tuntemattomaan. Ensimmäinen katsaus veden alle oli samalla tosi hieno, mutta myös tosi pelottava. Aivan upea näkymä, mutta samalla tunne, että ollaan ihan tosi syvällä ja tuolla vedessä on vaikka mitä olentoja. Vähän aikaa meni, että uskalti liikkua ja mennä katsomaan tarkemmin tätä ihmeellistä valliriuttaa. Vesi oli tosi kirkasta ja korallit tosiaankin oli värikkäitä, vaikka ei ehkä niin värikkäitä kun avarassa luonnossa. Kaloja oli vaikka minkälaisia ja minkä värisiä. Ehkä se kokonaisuus oli parasta, että kun katsoit veteen, niin ihan kuin olisit ollut jossain toisessa maailmassa. Kaikki oli niin erilaista ja koko ajan näit jotain uutta, vaikka vaihdoit paikkaa vaan 5 metriä. Syvyys vaihteli yhdestä metristä niin syvään, että ei näkynyt muuta kuin sinistä vettä. Vasemmalle katsoessa saattoi korallit olla melkein pinnssa ja oikealla puolella näkyi vaan sinistä, joka tarkoitti että siellä on jo tosi syvää kun ei pohjaa näkynyt. Sillä aikaa kun minä snorklailin ja katselin koralleja pinnalta, niin Iira sukelteli jossain vähän syvemmällä. Minulla ei rohkeus sukeltamiseen riittänyt, mutta samat asiat näillä matalilla syvyyksillä taisi nähdä pinnalta kuin pohjaltakin. Ensimmäisen kosketuksen valliriuttaan saamisen jälkeen saimme laivassa lounaan ja sitten siirryimmekin seuraavaan paikkaan. Toisessa paikassa sai sukeltaa uudestaan tai sitten vaan snorklata. Laivamatka takaisinpäin olikin vähän pomppuisempi ja välillä tuntui kuin olisi ollut jossain huvipuistolaitteessa. Onneksi minulla oli niitä pahoinvointilääkkeitä matkassa.

The Great Barrier Reef

Sunnuntaina lähdimmekin sitten käymään Kurandassa, vuoristokylässä, joka sijaitsi n. 25km Cairnsista. Me menimme sinne vanhalla junalla, joka kulki pientä kiskoa pitkin ylöspäin mutkitellen sademetsässä ohi upeiden maisemien. Itse junamatkakin oli jo kokemus, sillä juna tosiaan oli tosi vanha ja tunnelit, joita matkalla oli, on käsinkaivettu aikoinaan. Oikeen historiallista siis. Kuranda oli sellainen turistikylä, jossa oli vaikka minkälaista kauppaa ja matkamuistomyymälää. Paljon oli aborginaalien tekemiä tavaroita ja maalauksia. Kylässä vietimme nelisentuntia ja sitten lähdimmekin kondolihissillä alaspäin. Tämä skyrail oli 7,5km pitkä ja kulki koko ajan puiden yläpuolella, josta olikin mahtavat maisemat alas sademetsään ja Cairnsin kaupunkiin. Minä jänishousu taas pelkäsin vähän, mutta hengissä selvittiin. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa katselemaan maisemia, kuten kuuluisaa Barron fallsia eli isoa vesiputousta. Tällä hetkellä se ei vaan ollut kovin vesinen.

Ihana pieni juna-asema

Skyrail