kotiin!!

Tällä hetkellä odotellaan jatkolentoa Lontoosta Helsinkiin. Takana on jo reilu vuorokausi matkustusta. Ensin lensimme Brisbanesta Sydneyhyn, josta edelleen Lontooseen käväisten välillä myös Singaporessa. Pitkä matka siis takana ja kun muistellaan, että tammikuussa reissuun lähdettiin niin aika tuntuu pitkältä ja silti se meni niin nopeasti!

London Heathrow 

Mitä tästä kolmen kuukauden kokemuksesta jäi sitten käteen? Ainakin ammatillisessa mielessä ikääntyneisiin liittyvä fysioterapia osaaminen on kehittynyt huimasti. Vaikka alussa tuntui olevan todella epäselvää mitä opiskelijat saavat tehdä vai saavatko yleensä tehdä mitään muuta kuin katsoa vierestä, niin loppujen lopuksi teimme ja toteutimme harjoittelua melko itsenäisesti. Päivien kulun saimme päättää itse ja lähestulkoon kaikki ideat mitä keksimme saimme toteuttaa ja saimme kannustusta. Esimerkiksi toteutimme tasapainoryhmää, jonka siis suunnittelimme ja toteutimme täysin itsenäisesti kerran viikossa. Lisäksi harjoittelu oli paljon muutakin kuin pelkkää fysioterapeuttista jumppaamista. Ikääntyneiden kanssa huomasi kokonaisvaltaisuuden merkityksen,sillä joskus aika meni myös ihan siihen että juteltiin asukkaiden kanssa, koska suomenkielistä henkilökuntaa paikassa oli rajoitetusti ja heilläkään ei aina aika riittänyt jutusteluun. Ehdottomasti suositeltava harjoittelupaikka, mutta ehkä opiskelun alku/puolivälissä oleville parempi ja niille jotka haluavat työskennellä ikääntyneiden kanssa.

Yleisesti ottaen Australia teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Lämpö, luonto, rannat, vihreys, ihmiset ja rento kulttuuri. Suurimman vaikutuksen teki Suuri Valliriutta, jotain niin uskomattoman ihmeellistä ettei sitä oikein edes sanoin pysty kuvailemaan. Koko kolmen kuukauden kokemus kaikkiaan on jotain niin ihmeellistä ettei sitä aina välillä oikein itsekään tunnu tajuavan miten paljon uusia kokemuksia on saanut. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita! Kiitos kaikille lukijoille että olette seuranneet matkaamme.

-Iira ja Sanna

On the waves

Pääsiäinen se on täälläkin. Pääsiäismunia on kaupassa ja tipuja näkyy millon missäkin. Näin jopa kilon painoisia pääsiäismunia eräässä kaupassa, järkyttävää sanon minä! Kaupat ja muut paikat on pääasiassa kiinni, mikä on vähän harmi näin turistin kannalta, kun on pitkät vapaat ja kaikki.
Onneksi meidän fyssarimme oli taas kerran niin kiltti, että lähti viemään meitä Sunshine coastille, jossa päästiin jo toisen kerran kokeilemaan surffausta. Voi miten kivaa se voikaan olla! Aamu näytti vähän pilviseltä ja matkalla sato vähän vettäkin, mutta kun perille päästiin niin taivas oli jo aika selkeä. Minä vuokrasin surffilaudan rannan lähellä olevasta surffikaupasta ja eikun rannalle. Uimavehkeet päälle ja veteen. Tällä kertaa olin viisaampi  uimapuvun suhteen. Viimeeks tuli huomattua, että  normaali bikinit, oli ne sitten miten tiukat hyvänsä, niin ei pysy päällä aallokossa. Tällä kertaa oli narulla kiristettävät shortsit ja urheilutoppi, niin johan oli surffauskin miellyttävämpää kun ei tarvinnut joka aallon jälkeen huolehtia onko bikinit päällä vai ei.

Laudalla on kokoa

Surffauksessa idea on mennä pitkälle veteen, valita sopiva aalto, kääntää lauta ja mennä aallon mukana samalla koittaen nousta seisomaan. Vaikein osuus on päästä sinne kauemmaksi rannasta, sillä koko ajan aallot lyö vastaan. Tuntuu, että kun oot päässy 3m eteenpäin niin tulee aalto ja heittää sut sen 3m taaksepäin. Vettä ei ole paljoa silloin kun ei ole aaltoa, mutta heti kun aalto tulee niin ei yltä jalat enää pohjaan. Laudan kanssa pitää myös olla varovainen, sillä jos se ei ole oikeassa kulmassa aaltoihin nähden, niin se lähtee aallon mukana rantaanpäin ja yleensä veti minutkin mukanaan. Mutta sitten kun on hyvällä tuurilla päässyt riittävän kauas rannasta 15-25m? niin täytyy valita hyvä (mahdollisimman iso) aalto. Kun on valinnut aallon, niin pitää äkkiä kääntää lauta ja lähtee melomaan rantaanpäin vähän ennen kuin aalto on kohalla. Ajoitus on myös vaikeaa, että millon kannattaa lähteä melomaan, jotta pääsee parhaiteen aallolle. Aallon alkaessa kuljettaa, niin pitää äkkiä nousta pystyyn ja yrittää pysyä siinä, kunnes oletkin jo rannalla, ellet kaadu ennen sitä :D Mitä isompi lauta, niin sitä helpompi on pysyä sillä pystyssä, joten minullakin oli aika iso lauta kokoon nähden. Todella hauskaa, mutta todella rankkaa. Ehdottomasti olisi minun uusi harrastus, jos vaan Suomessa se olisi mahdollista.

Pystyssä ollaan!

Surffauksen jälkeen Tom heittikin meidät Australia Zoohon, joka oli siinä aika lähellä. Tämä Australia Zoo on kuuluisa krokotiilimiehestä Steve Irwinistä. Eläintarhan mainoksessakin lukee "Home Of  The Crocodile Hunter", joten siellä olikin krokotiilejä vaikka minkälaista ja kokoista. Olipa krokotiili esityskin, jossa varmaan 3 metristä krokotiilia syötettiin ja teetätettiin sillä "temppuja". Loppupäivä menikin Zoossa pörräillessä ja eläimiä ihmetellessä. Ei nuo eläintarhat ehkä oo enää tässä iässä niin pop kun ne joskus oli. Mutta voimpahan sanoa, että olen nähnyt tiikerin ja giraffin ja sarivkuonon ja seepran ja krokotiilin ja....

-Sanna-

Cairns

Vihdoin se koitti, matka Cairnsiin nimittäin. Tämä olikin ainut pidempi reissu mitä ollaan ja tullaan täällä tekemään. Joskus oli myös tarkoitus käydä Sydneyssä, mutta lähinnä raha ja viitseliäisyys tuli esteeksi. Matkustaminen on yllättävän rankkaa varsinkin, jos lentäen pitää mennä. Cairnsiinkin lähdettiin täältä Thornlandsista aamu 8 aikaan ja hotellilla Cairnsissa oltiin kolmen aikoihin. Se matka-aika on yllättävän pitkä, vaikka lento kestäisikin vain pari tuntia.
No mutta sitten sinne Cairnsiin. Siellä oli ensinnäkin ihanan lämmintä. Illat oli ihania kun sai huidella lyhyissä vaatteissa iltamyöhään eikä tullut kylmä, mutta ei ollut erityisen kuumakaan. Päivällä tosin aurinko paahtoi aika lailla. Eli siis ihan loman tuntua oli ilmassa kun oli lämpimämpää kuin täällä "kylmässä" Brisbanessa.
Cairns oli oikeen mukava "pikku" kaupunki (135000 asukasta) meren rannalla. Sellainen viihtyisä rantakaupunki, jossa turistinkin on helppo liikkua. Paljon näkyikin turisteja ja ehkä siksikin siellä oli jotenkin sellainen loman tuntu. Rannan Boulevardilla oli paljon sea food ravintoloita ja muita kivoja ruoka paikkoja, joissa mekin iltaisin käytiin. Kaupat ja ravintolat oli keskittynyt siihen rannan tuntumaan ja ranta olikin tosi nätti pimeällä kaikessa valaistuksessaan. Night markets oli ehkä myös sellanen turisti juttu Cairnsissa, joka kannattaa käydä kattomassa, jos siellä liikkuu. Eli yö tori, joka oli auki jostain viidestä kymmeneen asti illalla ja siellä oli paljon pieniä kojuja, joissa erilaisia käsitöitä ja muita tuotteita. Viihtyisä paikka.

Kovin vaikutti olevan urheilevaa kansaa Cairnsilaiset, sillä erilaisia liikuntajuttuja oli vähän joka paikassa.  Rantakadun varrella oli useammassa kohdassa lihaskuntolaitteita, joissa ihmiset treenasivat, lenkkeilijöitä näkyi paljon (varsinkin tähän Thornlandsiin verrattuna, jossa näkee yhen lenkkeilijän kerran viikossa) ja olipa siellä puistossa kaikille avointa ryhmäliikuntaa lähes joka viikonpäivä. Yhtenä päivänä taisi olla myös vesijumppaa laguunissa eli sellaisessa ulko uima-altaassa. Harmi kun emme mihinkään niistä ehtineet muilta kiireiltämme.

Zumbaa

Meidän motelli Queens Court oli n. 500m päässä Cairnsin Boulevardilta eli siltä pääkadulta. Motelli oli viihtyisä ja mikä parasta siinä oli uima-allas. Ihana yleellisyys, sillä mereen tai uima-altaaseen ei ole liian usein täällä päässyt. Huone oli suht pieni ja äänieristykset ei sitä parasta luokkaa, mutta hyvin pärjäsi kolme yötä. Aamupala kuului myös hintaan.

Lauantaina lähdimme sitten aamusta satamaan, jossa hyppäsimme laivaan ja kohti suurta valliriuttaa, matka kesti n. 1,5 tuntia. Laiva oli melko iso ja siellä oli n. 60-70 henkeä. Laivassa matkalla riutalle saimme aamupalaa ja varusteet, joihin kuului märkäpuku, räpylät ja snorkkeli. Minulla (Sanna) menomatka meni vähän väsyneissä tunnelmissa, sillä olin ottanut pahoinvointilääkkeitä vähän ennen laivaan astumista. Onneksi väsymys lakkasi kun päästiin ensimmäiseen paikkaan, jossa pääsimme veteen. Eikun kamppeet niskaan ja hyppy tuntemattomaan. Ensimmäinen katsaus veden alle oli samalla tosi hieno, mutta myös tosi pelottava. Aivan upea näkymä, mutta samalla tunne, että ollaan ihan tosi syvällä ja tuolla vedessä on vaikka mitä olentoja. Vähän aikaa meni, että uskalti liikkua ja mennä katsomaan tarkemmin tätä ihmeellistä valliriuttaa. Vesi oli tosi kirkasta ja korallit tosiaankin oli värikkäitä, vaikka ei ehkä niin värikkäitä kun avarassa luonnossa. Kaloja oli vaikka minkälaisia ja minkä värisiä. Ehkä se kokonaisuus oli parasta, että kun katsoit veteen, niin ihan kuin olisit ollut jossain toisessa maailmassa. Kaikki oli niin erilaista ja koko ajan näit jotain uutta, vaikka vaihdoit paikkaa vaan 5 metriä. Syvyys vaihteli yhdestä metristä niin syvään, että ei näkynyt muuta kuin sinistä vettä. Vasemmalle katsoessa saattoi korallit olla melkein pinnssa ja oikealla puolella näkyi vaan sinistä, joka tarkoitti että siellä on jo tosi syvää kun ei pohjaa näkynyt. Sillä aikaa kun minä snorklailin ja katselin koralleja pinnalta, niin Iira sukelteli jossain vähän syvemmällä. Minulla ei rohkeus sukeltamiseen riittänyt, mutta samat asiat näillä matalilla syvyyksillä taisi nähdä pinnalta kuin pohjaltakin. Ensimmäisen kosketuksen valliriuttaan saamisen jälkeen saimme laivassa lounaan ja sitten siirryimmekin seuraavaan paikkaan. Toisessa paikassa sai sukeltaa uudestaan tai sitten vaan snorklata. Laivamatka takaisinpäin olikin vähän pomppuisempi ja välillä tuntui kuin olisi ollut jossain huvipuistolaitteessa. Onneksi minulla oli niitä pahoinvointilääkkeitä matkassa.

The Great Barrier Reef

Sunnuntaina lähdimmekin sitten käymään Kurandassa, vuoristokylässä, joka sijaitsi n. 25km Cairnsista. Me menimme sinne vanhalla junalla, joka kulki pientä kiskoa pitkin ylöspäin mutkitellen sademetsässä ohi upeiden maisemien. Itse junamatkakin oli jo kokemus, sillä juna tosiaan oli tosi vanha ja tunnelit, joita matkalla oli, on käsinkaivettu aikoinaan. Oikeen historiallista siis. Kuranda oli sellainen turistikylä, jossa oli vaikka minkälaista kauppaa ja matkamuistomyymälää. Paljon oli aborginaalien tekemiä tavaroita ja maalauksia. Kylässä vietimme nelisentuntia ja sitten lähdimmekin kondolihissillä alaspäin. Tämä skyrail oli 7,5km pitkä ja kulki koko ajan puiden yläpuolella, josta olikin mahtavat maisemat alas sademetsään ja Cairnsin kaupunkiin. Minä jänishousu taas pelkäsin vähän, mutta hengissä selvittiin. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa katselemaan maisemia, kuten kuuluisaa Barron fallsia eli isoa vesiputousta. Tällä hetkellä se ei vaan ollut kovin vesinen.

Ihana pieni juna-asema

Skyrail