On the waves

Pääsiäinen se on täälläkin. Pääsiäismunia on kaupassa ja tipuja näkyy millon missäkin. Näin jopa kilon painoisia pääsiäismunia eräässä kaupassa, järkyttävää sanon minä! Kaupat ja muut paikat on pääasiassa kiinni, mikä on vähän harmi näin turistin kannalta, kun on pitkät vapaat ja kaikki.
Onneksi meidän fyssarimme oli taas kerran niin kiltti, että lähti viemään meitä Sunshine coastille, jossa päästiin jo toisen kerran kokeilemaan surffausta. Voi miten kivaa se voikaan olla! Aamu näytti vähän pilviseltä ja matkalla sato vähän vettäkin, mutta kun perille päästiin niin taivas oli jo aika selkeä. Minä vuokrasin surffilaudan rannan lähellä olevasta surffikaupasta ja eikun rannalle. Uimavehkeet päälle ja veteen. Tällä kertaa olin viisaampi  uimapuvun suhteen. Viimeeks tuli huomattua, että  normaali bikinit, oli ne sitten miten tiukat hyvänsä, niin ei pysy päällä aallokossa. Tällä kertaa oli narulla kiristettävät shortsit ja urheilutoppi, niin johan oli surffauskin miellyttävämpää kun ei tarvinnut joka aallon jälkeen huolehtia onko bikinit päällä vai ei.

Laudalla on kokoa

Surffauksessa idea on mennä pitkälle veteen, valita sopiva aalto, kääntää lauta ja mennä aallon mukana samalla koittaen nousta seisomaan. Vaikein osuus on päästä sinne kauemmaksi rannasta, sillä koko ajan aallot lyö vastaan. Tuntuu, että kun oot päässy 3m eteenpäin niin tulee aalto ja heittää sut sen 3m taaksepäin. Vettä ei ole paljoa silloin kun ei ole aaltoa, mutta heti kun aalto tulee niin ei yltä jalat enää pohjaan. Laudan kanssa pitää myös olla varovainen, sillä jos se ei ole oikeassa kulmassa aaltoihin nähden, niin se lähtee aallon mukana rantaanpäin ja yleensä veti minutkin mukanaan. Mutta sitten kun on hyvällä tuurilla päässyt riittävän kauas rannasta 15-25m? niin täytyy valita hyvä (mahdollisimman iso) aalto. Kun on valinnut aallon, niin pitää äkkiä kääntää lauta ja lähtee melomaan rantaanpäin vähän ennen kuin aalto on kohalla. Ajoitus on myös vaikeaa, että millon kannattaa lähteä melomaan, jotta pääsee parhaiteen aallolle. Aallon alkaessa kuljettaa, niin pitää äkkiä nousta pystyyn ja yrittää pysyä siinä, kunnes oletkin jo rannalla, ellet kaadu ennen sitä :D Mitä isompi lauta, niin sitä helpompi on pysyä sillä pystyssä, joten minullakin oli aika iso lauta kokoon nähden. Todella hauskaa, mutta todella rankkaa. Ehdottomasti olisi minun uusi harrastus, jos vaan Suomessa se olisi mahdollista.

Pystyssä ollaan!

Surffauksen jälkeen Tom heittikin meidät Australia Zoohon, joka oli siinä aika lähellä. Tämä Australia Zoo on kuuluisa krokotiilimiehestä Steve Irwinistä. Eläintarhan mainoksessakin lukee "Home Of  The Crocodile Hunter", joten siellä olikin krokotiilejä vaikka minkälaista ja kokoista. Olipa krokotiili esityskin, jossa varmaan 3 metristä krokotiilia syötettiin ja teetätettiin sillä "temppuja". Loppupäivä menikin Zoossa pörräillessä ja eläimiä ihmetellessä. Ei nuo eläintarhat ehkä oo enää tässä iässä niin pop kun ne joskus oli. Mutta voimpahan sanoa, että olen nähnyt tiikerin ja giraffin ja sarivkuonon ja seepran ja krokotiilin ja....

-Sanna-