Kuulumisia

Tällä viikolla ollaan päästy näkemään millaista on kun täällä oikeesti sataa. Täällä on yleistä, että helmi-huhtikuussa sataa runsaammin ja syklonitkin on mahdollisia. Tällainen sykloni (= voimakas matalapaine, jonka ympärillä ilma virtaa pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään ja vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla myötäpäivään. Lähde: Wikipedia) siis oli Australian itärannikolla ja aiheutti pohjoisempana tuhoja. Syklonin piti tulla tänne Brisbanen läheisyyteenkin, mutta täällä se näkyi lähinnä runsaampina sateina ja tuulina. Kovempaakin myrskyä odotettiin, sillä telkkarissa ja uutisissa ei muusta puhuttukkaan kuin syklonista ja kuinka siihen tulee varautua. Tällä korkeudella sade taisi olla suurin ongelma, sillä jotkin tiet oli poikki tulvan takia sekä joitain vesivahinkoja taisi sattua. Kauppakeskuksessa käytiin yhtenä sateisena päivänä, niin sielläkin vettä vuoti useammasta kohdasta kattoa. Täällä siis todella satoi paljon, itsekin ihmettelin miten kaupunki voi mennä sekaisin pelkästä sateesta, mutta kyllä se näillä sademäärillä voi. Nyt on kuitenkin syklonista selvitty ja aurinko alkaa paistamaan pilvien raosta. 

Tältä näytti jalkakäytävällä sateiden aikaan

Viikonlopun puuhiin kuului Brisbanen yöelämään tutustuminen suomikodin fysioterapeutin ja kahden sairaanhoitajaopiskelijan kanssa. Meillä oli siis kyyti ja opastaja mukana, mikä helpotti meidän retkeä huomattavasti. Alkuillasta käytiin fysioterapeutin kaverin luona pyörähtämässä kattoterassilla, josta oli aika upeet näkymät öiseen kaupunkiin. Sen jälkeen kierrettiin muutamissa baareissa/pubeissa ja nähtiin samalla öistä Brisbanea. On tämä yöelämäkin täällä "vähän" suurempaa kuin Joensuussa. Kaduilla on yöllä enemmän ihmisiä kuin Joensuussa päiväsaikaan. 

Working

Viime viikko hurahti melkein kokonaan kotihoidon henkilökunnan mukana. Molemmat meistä kulki vuorotellen eri työntekijöiden mukana. Kierrettiin ympäri Brisbanen aluetta kotihoitajien kanssa seuraamassa mitä heidän työhön kuuluu.Täällä kotihoito on siis Finncaren alaisuudessa ja noin 30% asiakkaista on suomalaisia ja loput australialaisia. Pääasiassa asiakkaina on iäkkäämpiä ihmisiä, mutta joku nuorikin sieltä löytyy.  Tämän viikon kokemusten perusteella täällä kotihoitaja on vähän sama asia kuin Suomessa henkilökohtainen avustaja. Täällä kotihoitoon ei siis kuulu sairaanhoito, lääkkeiden jakamiset yms. Kotihoitajat siivosivat, käyttivät asiakkaita kaupassa ja ihan vaan juttelivat ja pitivät seuraa. Joskus tarvittaessa kotihoidon työntekijät ovat tulkkina ja henkisenä tukena virallisemmissa asioissa. Kaikki suomalaiset kun eivät osaa englantia sujuvasti. Esimerkiksi lääkärissä käytettiin yhtä rouvaa.

 Sairaanhoidollisiin asioihin on sitten eri yrityksiä tai kirkkojen ylläpitämiä järjestöjä joka hoitaa ne asiat. Yhden päivän sain olla henkilön mukana, joka käy tapaamassa kotihoidon asiakkaita säännöllisesti ja tarkastaa, että he saavat tarvitsemansa määrän apua. Kyseinen henkilö käy myös haastattelemassa uudet kotihoidon asukkaat ja tarkastaa heidän avun tarpeen. Tämän viran työntekijän titteliä en tiedä, mutta käsitin, että on sellainen yleinen huolehtija että asiakkaat saavat mitä tarvitsevat. Ihan mielenkiintoista oli nähdä kotihoitajien työtä, vaikka se ei meidän ammattiin liittynyt juuri millään lailla.

 Mielenkiintoista erityisesti on kuulla Suomesta muuttaneiden vanhusten tarinoita, kuinka he ovat tänne päätyneet. Ollaankin kuultu, että Mount Isa on ollut monelle Suomesta muuttaneelle perheelle ensimmäinen asuinpaikka. Tähän väliin pieni infopläjäys; Mt. Isa on eristäytynyt kaivoskaupunki Queenslandin osavaltion alueella (keskellä erämaata) ja siellä kuuluu olevan myös Australian suurin suomalaisyhteisö. Suomalaiset olivat kuulemma toisen maailmansodan jälkeen erittäin haluttua työvoimaa kaivoksilla ahkeruudensa ansiosta.

Ystävämme googlen kuva Mt. Isasta 

Yleinen fiilis mikä on täällä oloaikana tullut, niin vanhukset menevät hoitokoteihin aiemmin kuin mitä Suomessa. Täälläkin Suomikodissa on useampia asukkaita, jotka pärjäisivät ihan hyvin kotona Suomen kotihoidon turvin.Viime viikko kierrettiin siis kotihoitajien matkassa, mutta yleensä työpäiviin kuuluu asukkaiden hakeminen kuntosalille ja heidän kuntouttaminen siellä. Kuntosali onkin kovassa käytössä joka päivä, sillä hoitokodin asukkaiden lisäksi siellä käy päivätoimintaan osallistuvia vanhuksia sekä vanhuksia jotka asuvat tässä hoitokodin alueella Finlandia Villagessa. Työviikkoomme kuuluu myös kerran viikossa järjestettävä tasapainoryhmä hoitokodin asukkaille. Palaillaan! :) 

-Sanna & Iira-

Barbecue and Straddie!

Hello!
Kuluneeseen viikonloppuun kuului jälleen hienoja kokemuksia ja ennen kaikkea maisemia. Lauantaiksi muutama työntekijä oli kutsunut meidät grillaamaan kanssaan Clevelandin rannalla sijaitsevaan puistoon. Australiassa on ilmeisesti melko vahva barbeque kulttuuri, sillä puistosta löytyi kaikki tarvittava ruoan valmistukseen. Samalla reissulla tutustuimme myös muihin suomalaisiin, yhteensä meitä paikalla oli noin viitisentoista henkeä. Pelattiinpa myös mölkkyä! Oli kyllä mukava reissu. Illaksi meidät kutsuttiin sitten vielä Brisbaneen illan viettoon, jonne suuntasinkin kahden uuden sairaanhoitajaopiskelijamme kanssa, Sannan jäädessä kotiin. Meitä asustaakin nyt täällä student housessa viisi opiskelijaa tällä hetkellä. Me Sannan kanssa, kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa ja yksi geronomiopiskelija, moniammatillisuus siis kukoistaa. Hoitsujen kanssa suunnattiin siis Brisbaneen tsekkaamaan hieman yöelämää, menimme South Bankiin, joka sijaitsee Brisbane joen varrella ja on pullollaan erilaisia ravintoloita ja kuppiloita. Siellä on viikonloppuisin myös "markkinat", jossa on myytävänä esimerkiksi paljon erilaisia käsitöitä. Tässä muutama (epäselvä) kuva sieltä. 

Sunnuntaina suuntasimme koko opiskelijaporukkamme voimin läheiselle Stradbroke Islandille, joka on maailman toiseksi suurin hiekkasaari. Matkasimme ensin bussilla Clevelandin rautatieasemalle, josta lähti ilmainen bussikyyditys läheiseen satamaan. Satamasta matkasimme puolestaan laivalla noin puolentunnin matkan saarelle. Saarella liikuimme myös bussilla. Sieltä sai kätevästi ostettua lipun, jolla pystyi kulkemaan bussilla koko päivän. Päivä kului nopeasti kierrellessä saarta ja ihastelemassa upeita maisemia. Ehdimme nähdä vain murto-osan, joten tavoitteena onkin käydä Straddiella vielä uudestaan ja kokeilla muun muassa sandboardausta, eli lautailua hiekkadyyneillä. Matkan kohokohta oli varmasti se, kun kävellessämme huomasimme puussa nukkuvan koalan, niin suloinen! Kuvat puhukoon puolestaan.

Tämän viikon vietämmekin tutustuen kotihoitoon. Perjantaina suuntaamme Cairnsiin, jossa tarkoituksenamme olisi nähdä suuret valliriutat. Sormet ja varpaat ristiin, että meille sattuisi hyvä sää, sillä tällä hetkellä ainakin viikonlopun sää näyttää sateiselle. See u soon!

-Iira

Australian pieniä ihmeitä

Kaikkea uutta ja jännää on täällä tullut kuukauden aikana nähtyä. Pieniä arkisia asioita, joihin on alkanut nyt jo tottua, mutta alussa niitä tuli vähän aikaa ihmeteltyä.
Varmaan ensimmäinen outo juttu oli oven kahvat, jotka ei ole kahvoja vaan pyöreitä nuppeja, joita pitää vääntää. Niitä ei kauheella vauhdilla noin vain avata.

Oviin vielä, niin ainakin meidän ulko-ovi aukee sisältäpäinkin vain avaimella, jos se on lukossa. Suomessa tällanen kai ois jo suuremman luokan paloturvallisuusriski.

Pistorasiat täällä on erilaiset, alussa varsinkin ne näytti erittäin hassuilta. Pistorasian yläpuolella on aina pieni nappi, josta pitää laittaa virta päälle, jotta juuri siihen pistorasiaan tulee virtaa.

Suomalaiselle täällä oudointa on ollut ihmisten ystävällisyys. Kaikki kyselee kuka olen ja mitä teen ja mistä tuun. Kaikki työntekijät tervehtii aina iloisesti ja kyselee kuulumisia, kertoo kuinka nätti paita on päällä tai ehdottaa että voisi käyttää meitä turisteja jossain kivoissa paikoissa. Tosi outoo! Ja  kadullakin ihan tuntemattomat saattaa tervehtiä. 

Vaikka täällä Australiassa ollaankin melko avoimia, niin silti jollain tavalla halutaan pitää yksityisyys. Täällä nimittäin joka talon ympärillä on aita. Jokaisen kentän ympärillä on aita. Myöskin jos on joku metsäpläntti jossain niin sen ympräillä pitää olla aita. Kaikki paikat on siis ympäröity aidalla.

Liikennevalot. Jos käyt lenkillä johon sisältyy 2 liikennevalot niin voit lisätä lenkkiaikaan sellasen 20 minuuttia. Jalankulkijoiden liikennevalot vaihtuu kerran tunnissa, no ehkä kerran 5 minuutissa.  Ja jos sattuu olemaan 4 kaistaa, niin puolessa välissä pitää painaa nappia uudelleen ja odottaa taas se 5 minuuttia.

Liikenteestä lisää, täällä autot ajaa kovaa. Melkein voi sanoo, että kaupungeissa ja taajamissa nopeusrajotukset on 20km/h enemmän kuin Suomessa. Se tuntuu välillä hurjalta kun autot menee niin lujaa ohi kaupungissakin.
Sitten tietysti vasemmanpuoleinen liikenne. Siihen on alkanut jo tottua, vaikka välillä tulee katsottua väärään suuntaan tietä ylittäessä, mutta hengissä vielä ollaan.

Kokeilunhaluisena leikin vähän turistia ja kokeilin sitten, että miten päin se vesi oikeen täällä pyörii, kun lavuaarista ottaa tulpan pois.  Tämähän on sellanen must do- juttu, jos päiväntasaajan toiselle puolelle matkustaa. Ikäväksenne voin kertoa, että vastapäivään se vesi pyörii, mikä on sama suunta kun siellä kotonakin.
Tällasta tällä kertaa!

-Sanna-

Viikon fiilis: great

Kolmas viikonloppu takanapäin. Aika kuluu kyllä hurjaa vauhtia mikä ei ole yhtään huono juttu koti-ikävä päivinä :D Muuten taas tuntuu, että ihan liian paljon nähtävää ja liian vähän viikonloppuja.

Viikko meni mukavasti työn touhussa, johon päästään koko ajan enemmän ja enemmän kiinni. Fyssarin hommilta alkaa jo vaikuttaa. Tasapainoryhmää ja asukkaiden hoito/kuntoutussuunnitelmia suunnitellessa meni päivät kuluneella viikolla.

Viikonlopun tunnelmia seuraavaksi. Perjantaina käytiin katsastamassa huhujen mukaan Brisbanen suurin kauppakeskus, Westfield Gardencity. Kauppakeskus sijaitsee noin 45 min bussimatkan päässä meidän majapaikasta. Kätevästi päästiin suoraan kauppakeskuksen viereiselle asemalle, josta piti vain kävellä tien toiselle puolelle päästäkseen sisälle. Busseilla matkustaminen on täällä ollut helppoa ja halpaa. Bussit kulkee ajallaan ja me ollaan päästy lähes puoleen hintaan kun ollaan sanottu olevamme opiskelijoita. Matka kauppakeskukseen makso yhteen suuntaan reilu 3 dollaria, ei siis todellakaan paha.

Se kauppakeskus todella oli ISO. Varmaan melkein pari kilometriä pitkä ja kahdessa kerroksessa. Kauppoja oli ties minkälaisia. Vaatekauppoja oli paljon, kenkäkauppoja myös. Sitten oli muutamia supermarketteja ja urheiluliikkeitä ja kaikkea mahollista. Löyty myös ihana teekauppa ja karkkikauppa ja ja...Vaatteitahan sieltä pääasiassa tuli ostettua. Kerrankin paljon valinnanvaaraa, ei tarvitse ottaa ainutta XXXS mitä sattuu löytämää :D Vaatteet on täällä kyllä melko samanlaisia kaikissa kaupoissa, todella värikkäitä ja melko löysiä. Jos jotain hillittyä haluaa, niin onnea etsintöihin.

Urheiluliikkeissäkin hieman erilaisia välineitä kuin Suomessa

Ensimmäisen kerroksen jälkeen nälkä yllätti ja päädyttiin Vapiano nimiseen paikkaan. Ilmeisesti Suomessakin on jokunen jossain. Päädyttiin syömään pastaa, eikä tarvinnut katua, parhainta pastaa mitä ollaan ikinä syöny, suosittelen!

Kahden kerroksen ja huomattavasti kevyemmän rahapussin jälkeen oltiin täysin valmiita lähtemään kohti bussiasemaa, sillä jokunen kilometri varmasti tuli siellä käveltyä.

Nam!!

Viikonlopun teemana oli siis shoppailu. Kävimme tutustumassa ensimmäistä kertaa Brisbanen keskustaan ja sen tarjoamiin shoppailumahdollisuuksiin. Tällaisina maalaistolloina olihan se hieman erilaista pörrätä siellä keskustassa, kuin Joensuun Isomyyssä :D Kävelykatua riitti joka suuntaan silmän kantamattomiin ja tuntuikin, että vaikka keskustassa vierähti useampi tunti, niin silti ehdimme nähdä vain murto-osan kaikesta. Ja kyllä, mukaan tarttui myös ostoksia! Samalla reissulla vierailimme myös Queenslandin museossa, jossa oli paljon tietoa maan historiasta, eläimistä ja luonnosta. Nähtiimpä siellä myös muutama dino.

Huomenna alkaakin sitten arkinen aherrus uusine haasteineen. Palaillaan!

- Iira ja Sanna