Under the sea!

"Under the sea

Under the sea

Darling it's better

Down where it's wetter.."

Viikonloppu on vierähtänyt taas, menoa ja meininkiä riitti myöskin tänä viikonloppuna. Kohokohta oli ehdottomasti vedenalaiseen maailmaan tutustuminen sukelluksen muodossa, mutta siitä lisää tuota tuonnempana. 

Kuten jo aiemmista postauksista olette saattaneet havaita, ovat viikonloput täällä olleet melko kiireisiä. Ollaan koitettu bookata itsellemme kaikkea kivaa tekemistä ja näkemistä aina viikonloppuisin, sillä varsinaista pidempää "lomaa" meillä ei tämän Australian matkamme aikana ole. Toki pieni irtiotto arjesta on tiedossa ensi viikonloppuna Cairnsin reissun muodossa. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että yksikään syklooni tai mikään muukaan hirmumyrskyhurrikaanitaifuuni yllätä meitä ja päästään matkaan. (Varmaan jo aiemmissa postauksissa tuli mainittua, että alun perin meidän piti tuonne Australian pohjois-osassa sijaitsevaan Cairnsiin lähteä jo helmikuussa, mutta syklooni sekoitti suunnitelmia.) Kiireisten viikonloppujen ansiosta, välillä tuntuu ihan mukavalta päästä huilaamaan töihin alias harkkaan. Harkkaviikko sujuikin taas yhdessä hujauksessa. Viikon Heureka-elämys saavutettiin kun keksittiin, että kokeillaan erään asukkaan spastiseen käteen, lähinnä ranteen ja sormien alueelle sähköä, ideana että saataisiin jäykkyyttä ja sitä kautta alueen kipua lievitettyä. Vielä ei nyt ehkä kuitenkaan mitään buddhalaista valaistumista koettu sähkön kanssa, mutta eipä se ota jos ei annakkaan, jatketaan testaamista ja toivotaan että siitä olisi hyötyä. Arjen ohella ollaan koitettu Sannan kanssa myös väkertää oppariamme ja se onkin edistynyt ihan mukavasti. 

Mutta palataan aiheeseen ja kuluneen viikonlopun touhupläjäykseen. Launtaiksi olimme varautuneet uuteen surffaus tuokioon, mutta reissu valitettavasti peruuntui, sillä surffiopemme ja ft-ohjaajamme Tom oli kipeänä. Noh lannistumatta tästä lähdin yhdessä hoitsuopiskelijoiden kanssa käymään lähellä sijaitsevassa huvipuistossa, joka on myös samalla Australian suurin teemapuisto. Matkaan johon autolla olisi kestänyt noin 30 minuuttia kesti junalla suunnilleen kolme tuntia ja juuri kun pääsimme huvipuistoon alkoi vettä satamaan kaatamalla........ tosi kiva. Noh siinä sitten aikamme manailtiin, ja kierreltiin laitteita jotka olivat auki. Monet laitteista olivat kiinni sateen takia, mutta onneksi sade lakkasi melko pian ja päästiin niihin hurjimpiinkin kieputtimiin. Paras laitteista oli ehdottomasti 120m korkea torni, josta alas tultiin vapaapudotuksella. Toinen parhaista laitteista ampaisi takaperin hirmusella vaihdilla l-kirjaimen muotoiselle radalle. Voi sitä huudon määrää, kun saavutettiin "huippu" ja lähdettiin naama edellä hirveetä kyytiä alaspäin! Aikamme heiluttua huvipuiston laitteissa suuntasimme takaisin kohti kotia. Matkalla päätettiin pysähtyä kaupungille syömään. Ruokapaikan metsästys olikin sitten jo hankalampi homma, sillä muutama muukin oli päättänyt lähteä lauantai-iltana ulos syömään. Parin tunnin ravintolan etsinnän ja ruoan odottelun jälkeen saatiin kuitenkin mahat täyteen ja muutama kuvakin räpsittyä öisestä kaupungista. 

Tuolta myö tulttiin alas! 

Sunnuntaina suuntasimme erään Finlandian-työntekijän kanssa Gold Coastille, jossa pääsimme kokeilemaan snorklaamista ja sukeltamista. Sukellus oli ns. intro-tunti, johon ei vaadittu aiempaa kokemusta. Ennen sukellusta meille pidettiin pieni teoriatunti sukeltamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Varustukseen kuului luonnollisesti märkäpuku, räpylät, "reppu" jossa oli happipullo ja muut oleellisesti sukellukseen liittyvät välineet sekä painovyö, joka helpottaa pinnan alle pääsemistä. Kaiken kaikkiaan varusteet painoivat yllättävän paljon, mutta pinnan alle pääsy ja siellä pysyminen ei ollut kuitenkaan niin helppoa mitä olisi luullut. Teoria-osuuden jälkeen päästiin jokainen yksi kerrallaan opettajan kanssa pinnan alle, jossa kerrattiin vielä käytännössä aiemmin teoriassa opiskellut asiat, muun muassa miten tyhjentää hengitysmaski vedestä. Kun opettajamme oli varmistanut, että kaikilla on kutakuinkin homma hallussa, lähdimme yhdessä kiertelemään merenpohjaa pitkin. Vaikeinta sukeltamisessa oli luonnollisesti hengittäminen vain suun kautta, mutta vaikka olin etukäteen pelännyt että näinköhän iskee paniikki, onnekseni sitä ei tullut vaan sukeltaminen sujui helposti. Tärkeää rauhallisen ja tasaisen hengittämisen lisäksi oli myös tasata paineita aina metrin välein kun menimme syvemmälle, piti siis käytännössä ottaa nenästä kiinni ja yrittää puhaltaa ilmaa ulos samalla idealla kuin avataan lukossa oleva korva. Pinnan alla avautui todellakin aivan erilainen maailma, täynnä erilaisia kaloja ja nähtiimpä muutama ankeriaskin. Kovin syvälle emme menneet, korkeintaan olimme viiden metrin syvyydessä. Pinnan alla vierähti noin reilu puolituntia, vaikka se käytännössä tuntui vain viideltä minuutilta, olisi ollut niin mukava vielä kierrellä ja kaarrella enemmän! Tämä oli kyllä ehdottomasti ainakin minun reissun kohokohta, toivottavasti ehtisin vielä sukeltaa uudelleen ennen kotiinlähtöä, sen verran upeaa puuhaa se oli. 

Lähdössä

Snorkkeli vain puuttuu 

 

-Iira 

Kaikkea kivaa

Talvi se tulee tännekkin. Vaikka päivät on edelleen lämpimiä, niin iltaisin harkitsee jo pidempää paitaa tai jopa pitkiä housuja. Lämpötilat on kylmimmilläänkin 20 asteen tienoilla, mutta viileältä sekin jo tuntuu lämpimien ja kosteiden viikkojen jälkeen. Mitenhän sitä Suomen ilmastoon enää sopeutuu?

Viikonloppuna tuli taas koettua kaikkea kivaa. Lauantai-iltana eräs paikan työntekijä vei meidät Eat Streetille, joka sijaitsi Brisbanessa lentokentän läheisyydessä. Tämä syömäkatu oli siis iso alue, jossa oli paljon erilaisia ruokakojuja, niin suolaista kun makeaakin.  Sieltä löyty vaikka minkä maalaisia ruokia, joita maistella. Tapana on kai ostaa pieniä annoksia tai jakaa annos useamman henkilön kanssa, jotta voi maistella mahdollisimman montaa eri laatua. Mekin maistelimme ainakin brasilialaista ja kiinalaista ruokaa, en pysynyt enää perässä mitä tuli maisteltua. Jälkiruokia piti myös maistella useampaa eri sorttia. Eräässäkin kojussa oli sulaa suklaata putouksissa ja siitä sai ostaa mm. mansikkavartaita päällystettynä suklaalla. Siinä paikanpäällä ne sitten päällysti minunkin mansikat haluamallani suklaalla, ai että oli hyvää. 

Tunnelma oli mukava ja rento. Paikkaa koristi useat eri valot sekä paljon näkyi perheitä ja seurueita viettämässä iltaa ja syömässä.  Suosittelen, jos Brisbanen suunnalla liikkuu.

Potato slinky

Osa maisteli ostereitakin

Mansikoita suklaassa, nam!

Creek delight

Tuomisia Eat Streetiltä, suklaalla kuorutettu omena

Sunnuntaina suuntasimme kohti Stradbroke saarta, jossa jo aiemmin kävimme. Tällä kertaa ohjelmassa oli sandboardausta eli hiekkalautailua. Tarkotuksemme oli mennä sinne jo lauantaina, mutta sade esti lautailun. Peukut pystyssä sunnuntai aamuna odotimme ilmoitusta päästäänkö vai eikö päästä. Onneksi päästiin, sillä hauska kokemus oli. 

Meidät ja 5 muuta innokasta vietiin autolla hiekkakuopan läheisyyteen, josta kävelimme ehkä 300m hiekkakuopalle. Lyhyt alkuinfo kuinka homma toimii ja eikun kokeilemaan. Ensin kokeiltiin pyllymäkeä laudoilla ja sen jälkeen ihan seisaaltaan. Huvittavaa oli se, että laudan pohjaan piti hangata steariinia joka laskun jälkeen, jotta se luisti hiekalla. Rankin vaihe oli kävellä mäki ylös joka laskun jälkeen. Sitten vähän tasata hengitystä ja uudelleen. Hauskaa oli ja kaikki tais pysyä laudalla ainakin muutaman laskun ajan. Varmaan olisi ollut hyötyä, jos olisi lumilautaillut, sillä ideahan on sama, vaikka lauta ei hiekalla samalla tavalla kuljekkaan. 

Koko porukka

Lopuksi käytiin vielä ihailemassa Stradbrokin upeita hiekkarantoja ja mahtavia aaltoja. Käytiin vähän vedessäkin karistamassa enimmät hiekat, mutta aallot oli niin suuret, että ei siellä oikeen pysynyt pystyssä.

Jelly fish

Tietoisku

Aiemmissa teksteissä ollaankin muutama sana kerrottu Australian terveydenhuollosta ja koulutusjärjestelmästä, mutta ajattelin nyt hieman tarkentaa asioita. Erityisesti oman opiskelualan kannalta tärkeitä asioita olen selvittänyt. Välillä on itekkin sekasin, että miten nämä järjestelmät täällä menee, mutta nyt alkaa päässä jo olla selkeämpi kuva kuin mitä oli alussa.

Tässä maassa jos sinun pitää päästä lääkäriin, niin täytyy mennä yksityiselle tai sitten suoraan sairaalaan. Eli jos on jokin pienempi vamma, joka ei vaadi välitöntä hoitoa mennään yksityiselle. Täällä ei siis ole kunnallisia terveyskeskuksia vaan lähes aina mennään yksityiselle. Yksityinen lääkäri saa itse päättää paljonko velottaa asiakkaalta, mutta valtio maksaa yleensä osan laskusta. Kuulostaa siis vähän samalta kuin Suomessa KELA korvaus. Mutta jos joutuu suoraan sairaalaan jonkin vaivan takia, niin hoito on ilmaista.
Sitten esimerkiksi, jos tarvitsee polvileikkausta, niin täytyy itse päättää meneekö kunnalliseen vai yksityiseen sairaalaan. Kunnallisessa sairaalassa on pitkä jonotusajat, mutta hoito on ilmaista. Yksityisellä taas pääset leikkaukseen nopeammin, mutta se on taas kalliimpaa. Kuitenkin tästä polvileikkauksestakin valtio maksaa osan summasta, jos päättää yksityseen sairaalaan mennä.
Täällä on kuitenkin vielä joitain spesialisti lääkäreitä, joiden luona käynnistä ei saa valtiolta tukea.
Tämä järjestö, joka maksaa osan lääkärikuluista on nimeltään Medicare. Pienituloiset, kuten opiskelijat ja eläkeläiset saavat Health Card:in, jota näyttämällä Medicare maksaa yleensä koko lääkärilaskun.
Fysioterapiaan, hammaslääkäriin ja muihin tällaisiin terveydenhuoltoon liittyviin palveluihin ei saa valtiolta mitään tukea. Poikkeuksena fysioterapian saralta on vakavasti sairaat tai loukkaantuneet ihmiset, jotka saavat 5 ilmaista fysioterapia kertaa vuodessa. Näihin vakaviin sairauksiin luokitellaan esim. halvaus ja parkinsonin tauti. Muut voivat saada tukea fysioterapiaan ja muihin terveydenhuoltoon liittyviin kustannuksiin ainoastaan, jos on sellainen vakuutus, joka kattaa nämä käynnit. Monimutkaista sanon minä.

Sitten koulutuksesta hieman. Täällä Australiassa haetaan High Schoolista todistuksen perusteella yliopistoon. Jokaisella koulutusalalla on tietty taso, jonka ne vaativat opiskelijoilta, jotta opiskelemaan pääsee. Tätä "tasoa" kutsutaan o.p:ksi eli overall position. Tämä o.p. asteikko on 1-25. Ykkönen on paras ja 25 huonoin. Esimerkiksi fysioterapeutiksi haluavan täytyy olla o.p. tasolla 2. Eli lyhyesti, fysioterapeutit täällä ovat olleet koulussa melko hyviä. Kuitenkin, jos o.p. taso ei riitä siihen alalle mille haluaa, niin voi kuitenkin käydä esim. vuoden ajan jotain muuta koulua ja pyrkiä myöhemmin uudestaan ja silloin ei enää katsota o.p. tasoa. Täyttä varmuutta minä en saanut siitä millä perusteella sitten kouluun valitaan, jos ei o.p. pisteitä ensimmäisen kerran jälkeen katsota.

Yliopisto-opinnot maksaa Australiassa aika paljon, esimerkiksi fysioterapeuttikoulu maksaa n. 8000 dollaria vuodessa. Kuitenkin kouluihin voi pyrkiä pienituloisempikin, sillä koulumaksut voi maksaa myös vasta valmistumisen jälkeen. Jos maksua ei ole varaa maksaa koulun aikana, niin koulumaksut lähtevät automaattisesti maksuun palkasta siinä vaiheessa, kun palkka ylittää tietyn rajan vuodessa. Eli tietty summa lähtee palkasta suoraan ikään kuin verona. Kuitenkin jos palkka ei ylitä tätä tiettyä summaa, niin maksuja ei lähde palkasta suoraan vaan se pitää sitten itse huolehtia. Mitään aikarajaa ei kuitenkaan ilmeisesti ole, milloin koulumaksu pitäisi viimeistään maksaa.
Itsellä ainakin oli aiemmin sellainen kuva, että jos koulut maksavat paljon, että täytyy olla rikkaasta perheestä, jotta voi opiskella sitä mitä haluaa. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, vaan kuka tahansa voi käydä minkä tahansa koulun.

-Sanna-

Muutama sananen Australiasta

Heissan!

Ajattelin jakaa teille hieman sekalaisia ajatuksiani Australiasta, joita on tullut mieleen tässä parin kuukauden aikana. Ensi kuussa koittaa nimittäin paluu koti-Suomeen, mutta minulla ainakin on sellainen tunne ettei tämä toivottavasti ainakaan jää viimeiseksi Australian vierailukseni. 

Ilmasto on täällä Queenslandissa subtrooppinen, joka siis käytännössä tarkoittaa sitä että läpi vuoden on lämmintä ja suurimmaksi osaksi myös melko kosteaa. Sisätiloissa käytetään ahkerasti ilmastointia, mikä tarkoittaa sitä että kun joka kerta astuu ulos on vastassa lämmin tuulahdus. Tähän ei kyllästy koskaan, vain muutaman kerran auringon paahtaessa kuumana on tuntunut siltä että nyt alkaa olla vähän liian kuuma. Kosteus myös tekee sen, ettei ilma tunnu niin kuumalta (tarkoittaa myös sitä, että pyykit kuivuvat erittäin hitaasti ulkona) Mutta ilmasto on ollut erittäin positiivinen yllätys, sillä kuvittelin koko ajan että täällä on enempi "autiomaa"-tyyppinen kuiva ilmasto.

Luonto. Mielikuvat Australian luonnosta kuuluvat myös osittain tähän autiomaa-teemaan. Tiesin kyllä että täällä on myös sademetsiä, mutta en olettanut että täällä on näin vehreää joka paikassa. Toki keskemmältä maata löytää myös sitä kuivaa ja karua"autiomaata". Täällä on tavannut mitä eriskummallisempia kasveja, erityisesti kukat joissakin kasveissa ovat hassun näköisiä. Päivittäin täällä näkee kymmeniä erilaisia lintuja ja esimerkiksi tässä meidän lähialueella olen törmännyt vähintään kolmeen eri papukaijalajiin. Tänään näin myös ensimmäisen käärmeen, se luikerteli pitkin palmun runkoa. Tämä oli täysin vaaraton yksilö, kutsuvat niitä "tree snake", ne eivät ole siis myrkyllisiä, mutta niitä kannata mennä silittämäänkään. Hämähäkkejä on tullut vastaan vain muutamia, samoin kuin torakoita ja muita pienenmpiä hyönteisiä. Illan tullen lepakot ja gegot lähtevät liikkeelle ja niitä ollaankin nähty paljon. Kengurut ovat täällä samassa asemassa kuin jänikset Suomessa, niitä näkee luonnossa usein ja valitettavasti niitä jää myös auttojen alle melko paljon. 

Ihmiset ovat täällä huomattavan paljon ystävällisempiä kuin suomalaiset. On ihan tavallista, että vastaantulijat lenkkipolulla saattavat tervehtiä. Ihmiset hymyilevät paljon enemmän toisilleen ja ovat kohteliaampia. Kommunikointi täällä on myös ollut melko helppoa, sillä vaikkei englantia osaisikaan täydellisesti, saa itsensä ymmärretyksi lähes poikkeuksetta. Aikamääreet ovat täällä vähän toista kuin Suomessa. Minusta ainakin tuntuu, että Suomessa jos sovitaan esimerkiksi että nähdään jossain tiettyyn kellonaikaan niin siitä myös pidetään kiinni. Täällä kellonajat tuntuvat olevan aika suhteellinen käsite ja jos joku sanookin että "nähdään puolentunnin päästä" on varauduttava odottamaan tunti sen sijaan. Ihmiset muutenkin tuntuvat ottavan elämän yleisesti ottaen rennommin "go with the flow" on aika hyvä termi kuvaamaan tätä. Täällä näkee myös paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä, erityisesti aasialaisia on paljon. Jos olet lähdössä johonkin turistipaikkaan varaudu siihen, että paikalla on myös lukuisia kiinalaisia/japanilaisia kameroineen. :D 

Yleistä. On helppo kuvitella, että monen Suomesta muuttavan on ollut helppo sopeutua Australiaan, sillä täällä ei tule vastaan niin suurta kulttuurishokkia, mitä kenties johonkin muuhun maahan matkustaessa. Elintaso on täällä hyvä ja monet asiat toimivat kuten Suomessakin. Toki eroja Suomen ja Australian välillä löytyy vaikka kuinka paljon kun oikein ryhtyy vertailemaan, mutta suurin osa päivittäiseen elämään liittyvistä asioista on samanlaista kuin Suomessakin. Ehkä omalta kannalta ajatellessa suurin ero on siinä, että Suomessa ammattikorkeakoulun tai yliopiston käymisestä ei tarvitse maksaa järkyttäviä lukukausimaksuja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos haluat opiskella niin vanhempien tulee olla erittäin rikkaita kustantaakseen koulun tai sitten sinun tulee ottaa lainaa opintoja varten. Terveydenhuolto toimii myös hieman eri tavalla täällä, sillä täällä ei makseta palkasta veroja, joilla ylläpidettäisi terveydenhuoltojärjestelmää, vaan sinun tulee kustantaa itsellesi vakuutus, joka tarpeen tullen kattaa terveydenhuollon aiheuttamat kustannukset.

Elämä yleisesti ottaen täällä on sujunut hyvin. Kertaakaan ei ole tarvinnut katua lähtöä tänne ja varmasti on vielä erittäin haikeat fiilikset kun lähtö kotiin koittaa. Parempi varmaan koputtaa puuta, mutta vielä ei ole tullut mitään suurempaa vastoinkäymistä eteen. Toivotaan että sama onni jatkuu myös reissun loppuun saakka!

Loppuun vielä kuvapläjäys.

-Iira 

Tree Snake

Kookaburra

Sitä sun tätä

Torstai päivä on jo puolessa ja ennusteiden mukaan erittäin kuuma päivä tulossa (36 astetta).  Tällaisina päivinä herää kysymys miksi meillä ei ole uima-allasta tuossa takapihalla? Ehkä koska sitten täällä olis jo liian hyvät oltavat. Eräs työntekijä sanoi vitsillä eilen, että hän taitaa olla tänään kipeänä ja joutuu vain makaamaan uima-altaan reunalla. Ikäväkseni tämä toteutui minun (Sannan) kohdalla sairastamisen osalta, mutta ei uima-altaan :( Sain mukavan kurkkukivun ilmeisesti ilmastoinnista ja nyt sitten vietän päivää nenä vuotaen täällä asunnossa.
Päätin tylsistyneenä ja kotiruuan kaipuussa tehdä soijamakaronilaatikkoa. Yksi syy oli myös se, että paikan pomo käski käyttää hengityssuojainta asukkaiden lähettyvillä. Enhän minä sellasta kehtaa käyttää, joten ruoan tekeminen täällä kämpillä kuulosti hyvältä ajatukselta. Uuni on vaan hieman outo, siinä on normaalin uunin näköinen osa ja sitten alhaalla sellanen grilliosa. Sain vain grilliosan toimimaan, joten siellä makaronilaatikkoni paistoin. En myöskään löytänyt uunivuokaa, joten voin kertoa, että makaronilaatikko paistuu myös kattilassa.

Onneksi tulevalle viikonlopulle ei ole ihmeempiä suunnitelmia, joten voin suht hyvillä mielin sairastaa nyt. Huomenna olisi kyllä työntekijöiden syömingit tuossa ihan lähellä olevassa ravintolassa. Saa nähdä kykenenkö sinne.

Tuon kanssa luulee jo sairastavansa vesikauhua :D

Viikonloppureissuista puheen ollen, niin kerroimmekin aiemmin, että oli tarkoitus lähteä Cairnsiin jo noin kuukausi sitten. Cairnsiin oli luvattu silloin rankkasateita lähes viikon ajaksi, joten päätimme siirtää lennot maaliskuun loppuun. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin 27 päivä on lähtö ja 30 päivä paluu.

Töistä sen verran, että ne sujuu normaaliin tahtiin. Asukkaiden hakemista kuntosalille tai asukkaiden kävelyttämistä. Yhdelle asukkaalle tehdään säännöllisesti niskahierontaa hänen sairautensa (PSP) aiheuttaman lihasjäykkyyden vuoksi. Muuten manuaalista terapiaa ei täällä tule harjoiteltua. Apuvälineiden tarpeellisuuden miettimistä ja säätämistä ollaan hieman myös päästy tekemään.

Nämä asukkaat on kyllä välillä aivan mahtavia. Yksi päivä oltiin kaikki opiskelijat syömässä ja siihen meidän eteen tulee asukas, joka työntää toista pyörätuolissa olevaa asukasta. Tämän
pyörätuolia työntävän asukkaan lähimuisti on erittäin heikko, mutta fyysinen toimintakyky erinomainen ikäisekseen. Tämä pyörätuolissa istuva taas on joutunut dementiaosastolle huonon toimintakykynsä vuoksi, mutta pää pelaa suht hyvin. Siinä me sitten kyyneleet silmissä naurettiin,
että mihinhän tämä voimansa yhdistänyt kaksikko on menossa ja kenen luvalla. Pyörätuolissa istuva oli vielä jotenkin päässyt dementiaosaston lukitusta portista ulos kenenkään hoitajan huomaamatta.

Suolavettä silmissä

Hello Mates!

Taas on viikko vierähtänyt Australiassa. Tällä viikolla tuli täyteen myöskin reissun puoliväli ja nyt onkin jo seitsemän viikkoa takana ja kuusi edessä. Tuntuu että aika menee hirmuista tahtia täällä, varsinkin nämä viikonloput hujahtavat aina kauhealla vauhdilla. Kulunut viikonvaihde oli meidän ensimmäinen pidennetty viikonloppu. Perjantaina kierreltiin kaupungilla ja Sanna kävi tutustumassa Lone Pine  koala sanctuaryyn, jossa minä olin yhdessä sairaanhoitajaopiskelija Sallan kanssa ehtinyt jo käydä. Tuo Lone Pine on siis eräänlainen eläinpuisto, jossa voi nähdä australialaisia eläimiä kuten koalia, dingoja, kenguruita ja vesinokkaeläimiä. 

Launtaina harkkapaikassamme työskentelevä fysioterapeutti Tom vei meidät neljä Sunshine Coastille, joka on toinen tämän alueen suurimmista ja suosituimmista rantapaikoista. Tästä meiltä sinne oli noin tunnin ajomatka. Perillä päästiin kokeilemaan suppausta ja surffausta. (Jos jollekkin ei ole tuttua, niin suppaus on siis sitä missä seisotaan sellaisen surffilautaa muistuttavan laudan päällä ja melotaan.) Se osoittautui yllättävän rankaksi, sillä vaikka oltiinkin suojaisassa poukamassa jossa ei juuri aaltoja ollut, niin virtaus oli melko voimakas ja vaikka kuinka yritti eteenpäin päästä niin huomasikin menevänsä koko ajan taaksepäin virran viemänä. :D Se oli kuitenkin vielä lastenleikkiä surffaukseen verrattuna. Yksi varmasti rankimmista kokemuksista oli, kun jouduin "kiinni rippiin" eli jäin keskelle isoimpia aaltoja sillä rannalla. Onneksi eräs mies tuli ja vei minut sitten takaisin rantaan, mutta kyllä siinä meinasi vähän paniikki iskeä kun yksikin aalto pyyhkäisi minut niin umpisukkeluksiin että minä ja surffilauta pyörittiin merenpohjaan asti. Aallokosta kuitenkin selvittiin, mutta onnistuin venäyttämään selkäni niin etten enää viitsinyt (lue uskaltanut) lähteä uudestaan yrittämään. Sanna onneksi tajusi pysyä pienessä aallokossa ja olikin aika haka pysymään laudan päällä! Tuon reissun jälkeen oltiin väsyneitä, mutta onnellisia ja hauskaa meillä kyllä oli. :D

Maisemia Sunshine Coastilta

Sunnuntaina olikin vuorossa sitten tutustuminen O'Reilly's sademetsiin. Sinne meitä lähti viemään muutama Finlandian työntekijää, joten päästiin kaikki viisi opiskelijaa matkaan. Käytiin myös ensin Springbrook nimisellä luonnonpuisto alueella, jossa kiersimme pienen reitin metsässä. Siellä oli ihania puroja ja pieni vesiputous, joka laski suoraan luolan sisään, vesi oli todella kirkasta. O'Reilly's sijaitsi vuoren laella ja ajomatka sinne kestikin melko kauan. Reitti oli erittäin mutkainen ja mäkinen kun nousimme vuoren laelle, mutta maisemat olivat kyllä huikeat. Päästyämme perille söimme vähän eväitä ja pääsimme myös ruokkimaan papukaijoja. Lopuksi tehtiin vielä pieni kävelyreissu eräälle näköalapaikalle, josta avautui upeat näköalat vuorelta alas laaksoihin.

Paljon on siis taas koettu ja nähty, näillä eväillä on hyvä taas lähteä jatkamaan uuten harkkaviikkoon!