Kaikkea kivaa

Talvi se tulee tännekkin. Vaikka päivät on edelleen lämpimiä, niin iltaisin harkitsee jo pidempää paitaa tai jopa pitkiä housuja. Lämpötilat on kylmimmilläänkin 20 asteen tienoilla, mutta viileältä sekin jo tuntuu lämpimien ja kosteiden viikkojen jälkeen. Mitenhän sitä Suomen ilmastoon enää sopeutuu?

Viikonloppuna tuli taas koettua kaikkea kivaa. Lauantai-iltana eräs paikan työntekijä vei meidät Eat Streetille, joka sijaitsi Brisbanessa lentokentän läheisyydessä. Tämä syömäkatu oli siis iso alue, jossa oli paljon erilaisia ruokakojuja, niin suolaista kun makeaakin.  Sieltä löyty vaikka minkä maalaisia ruokia, joita maistella. Tapana on kai ostaa pieniä annoksia tai jakaa annos useamman henkilön kanssa, jotta voi maistella mahdollisimman montaa eri laatua. Mekin maistelimme ainakin brasilialaista ja kiinalaista ruokaa, en pysynyt enää perässä mitä tuli maisteltua. Jälkiruokia piti myös maistella useampaa eri sorttia. Eräässäkin kojussa oli sulaa suklaata putouksissa ja siitä sai ostaa mm. mansikkavartaita päällystettynä suklaalla. Siinä paikanpäällä ne sitten päällysti minunkin mansikat haluamallani suklaalla, ai että oli hyvää. 

Tunnelma oli mukava ja rento. Paikkaa koristi useat eri valot sekä paljon näkyi perheitä ja seurueita viettämässä iltaa ja syömässä.  Suosittelen, jos Brisbanen suunnalla liikkuu.

Potato slinky

Osa maisteli ostereitakin

Mansikoita suklaassa, nam!

Creek delight

Tuomisia Eat Streetiltä, suklaalla kuorutettu omena

Sunnuntaina suuntasimme kohti Stradbroke saarta, jossa jo aiemmin kävimme. Tällä kertaa ohjelmassa oli sandboardausta eli hiekkalautailua. Tarkotuksemme oli mennä sinne jo lauantaina, mutta sade esti lautailun. Peukut pystyssä sunnuntai aamuna odotimme ilmoitusta päästäänkö vai eikö päästä. Onneksi päästiin, sillä hauska kokemus oli. 

Meidät ja 5 muuta innokasta vietiin autolla hiekkakuopan läheisyyteen, josta kävelimme ehkä 300m hiekkakuopalle. Lyhyt alkuinfo kuinka homma toimii ja eikun kokeilemaan. Ensin kokeiltiin pyllymäkeä laudoilla ja sen jälkeen ihan seisaaltaan. Huvittavaa oli se, että laudan pohjaan piti hangata steariinia joka laskun jälkeen, jotta se luisti hiekalla. Rankin vaihe oli kävellä mäki ylös joka laskun jälkeen. Sitten vähän tasata hengitystä ja uudelleen. Hauskaa oli ja kaikki tais pysyä laudalla ainakin muutaman laskun ajan. Varmaan olisi ollut hyötyä, jos olisi lumilautaillut, sillä ideahan on sama, vaikka lauta ei hiekalla samalla tavalla kuljekkaan. 

Koko porukka

Lopuksi käytiin vielä ihailemassa Stradbrokin upeita hiekkarantoja ja mahtavia aaltoja. Käytiin vähän vedessäkin karistamassa enimmät hiekat, mutta aallot oli niin suuret, että ei siellä oikeen pysynyt pystyssä.

Jelly fish