Under the sea!

"Under the sea

Under the sea

Darling it's better

Down where it's wetter.."

Viikonloppu on vierähtänyt taas, menoa ja meininkiä riitti myöskin tänä viikonloppuna. Kohokohta oli ehdottomasti vedenalaiseen maailmaan tutustuminen sukelluksen muodossa, mutta siitä lisää tuota tuonnempana. 

Kuten jo aiemmista postauksista olette saattaneet havaita, ovat viikonloput täällä olleet melko kiireisiä. Ollaan koitettu bookata itsellemme kaikkea kivaa tekemistä ja näkemistä aina viikonloppuisin, sillä varsinaista pidempää "lomaa" meillä ei tämän Australian matkamme aikana ole. Toki pieni irtiotto arjesta on tiedossa ensi viikonloppuna Cairnsin reissun muodossa. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että yksikään syklooni tai mikään muukaan hirmumyrskyhurrikaanitaifuuni yllätä meitä ja päästään matkaan. (Varmaan jo aiemmissa postauksissa tuli mainittua, että alun perin meidän piti tuonne Australian pohjois-osassa sijaitsevaan Cairnsiin lähteä jo helmikuussa, mutta syklooni sekoitti suunnitelmia.) Kiireisten viikonloppujen ansiosta, välillä tuntuu ihan mukavalta päästä huilaamaan töihin alias harkkaan. Harkkaviikko sujuikin taas yhdessä hujauksessa. Viikon Heureka-elämys saavutettiin kun keksittiin, että kokeillaan erään asukkaan spastiseen käteen, lähinnä ranteen ja sormien alueelle sähköä, ideana että saataisiin jäykkyyttä ja sitä kautta alueen kipua lievitettyä. Vielä ei nyt ehkä kuitenkaan mitään buddhalaista valaistumista koettu sähkön kanssa, mutta eipä se ota jos ei annakkaan, jatketaan testaamista ja toivotaan että siitä olisi hyötyä. Arjen ohella ollaan koitettu Sannan kanssa myös väkertää oppariamme ja se onkin edistynyt ihan mukavasti. 

Mutta palataan aiheeseen ja kuluneen viikonlopun touhupläjäykseen. Launtaiksi olimme varautuneet uuteen surffaus tuokioon, mutta reissu valitettavasti peruuntui, sillä surffiopemme ja ft-ohjaajamme Tom oli kipeänä. Noh lannistumatta tästä lähdin yhdessä hoitsuopiskelijoiden kanssa käymään lähellä sijaitsevassa huvipuistossa, joka on myös samalla Australian suurin teemapuisto. Matkaan johon autolla olisi kestänyt noin 30 minuuttia kesti junalla suunnilleen kolme tuntia ja juuri kun pääsimme huvipuistoon alkoi vettä satamaan kaatamalla........ tosi kiva. Noh siinä sitten aikamme manailtiin, ja kierreltiin laitteita jotka olivat auki. Monet laitteista olivat kiinni sateen takia, mutta onneksi sade lakkasi melko pian ja päästiin niihin hurjimpiinkin kieputtimiin. Paras laitteista oli ehdottomasti 120m korkea torni, josta alas tultiin vapaapudotuksella. Toinen parhaista laitteista ampaisi takaperin hirmusella vaihdilla l-kirjaimen muotoiselle radalle. Voi sitä huudon määrää, kun saavutettiin "huippu" ja lähdettiin naama edellä hirveetä kyytiä alaspäin! Aikamme heiluttua huvipuiston laitteissa suuntasimme takaisin kohti kotia. Matkalla päätettiin pysähtyä kaupungille syömään. Ruokapaikan metsästys olikin sitten jo hankalampi homma, sillä muutama muukin oli päättänyt lähteä lauantai-iltana ulos syömään. Parin tunnin ravintolan etsinnän ja ruoan odottelun jälkeen saatiin kuitenkin mahat täyteen ja muutama kuvakin räpsittyä öisestä kaupungista. 

Tuolta myö tulttiin alas! 

Sunnuntaina suuntasimme erään Finlandian-työntekijän kanssa Gold Coastille, jossa pääsimme kokeilemaan snorklaamista ja sukeltamista. Sukellus oli ns. intro-tunti, johon ei vaadittu aiempaa kokemusta. Ennen sukellusta meille pidettiin pieni teoriatunti sukeltamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Varustukseen kuului luonnollisesti märkäpuku, räpylät, "reppu" jossa oli happipullo ja muut oleellisesti sukellukseen liittyvät välineet sekä painovyö, joka helpottaa pinnan alle pääsemistä. Kaiken kaikkiaan varusteet painoivat yllättävän paljon, mutta pinnan alle pääsy ja siellä pysyminen ei ollut kuitenkaan niin helppoa mitä olisi luullut. Teoria-osuuden jälkeen päästiin jokainen yksi kerrallaan opettajan kanssa pinnan alle, jossa kerrattiin vielä käytännössä aiemmin teoriassa opiskellut asiat, muun muassa miten tyhjentää hengitysmaski vedestä. Kun opettajamme oli varmistanut, että kaikilla on kutakuinkin homma hallussa, lähdimme yhdessä kiertelemään merenpohjaa pitkin. Vaikeinta sukeltamisessa oli luonnollisesti hengittäminen vain suun kautta, mutta vaikka olin etukäteen pelännyt että näinköhän iskee paniikki, onnekseni sitä ei tullut vaan sukeltaminen sujui helposti. Tärkeää rauhallisen ja tasaisen hengittämisen lisäksi oli myös tasata paineita aina metrin välein kun menimme syvemmälle, piti siis käytännössä ottaa nenästä kiinni ja yrittää puhaltaa ilmaa ulos samalla idealla kuin avataan lukossa oleva korva. Pinnan alla avautui todellakin aivan erilainen maailma, täynnä erilaisia kaloja ja nähtiimpä muutama ankeriaskin. Kovin syvälle emme menneet, korkeintaan olimme viiden metrin syvyydessä. Pinnan alla vierähti noin reilu puolituntia, vaikka se käytännössä tuntui vain viideltä minuutilta, olisi ollut niin mukava vielä kierrellä ja kaarrella enemmän! Tämä oli kyllä ehdottomasti ainakin minun reissun kohokohta, toivottavasti ehtisin vielä sukeltaa uudelleen ennen kotiinlähtöä, sen verran upeaa puuhaa se oli. 

Lähdössä

Snorkkeli vain puuttuu 

 

-Iira